Irinan kuolemat

Asko Sahlbergin (s. 1964) romaani Irinan kuolemat (Like 2015) kertoo pienen Irina-tytön sota-ajan kokemuksista. Tarina käynnistyy pommitusten keskeltä Helsingistä ja etenee Ruotsiin, jonne Irina pääsee turvaan sotalapsena. Pienoisromaanin lopussa tyttö on jo vanha ja jälleen Helsingissä. Antti Majander kirjoittaa Helsingin Sanomien arviossaan: ”Lyhyesti sanoen: toisinaan umpimustuudesta aukeaa yllättäen ovi. Ihanan valon ja vilvoittavien vetten sijasta se päästää tilaan, jossa sijaitsee jotakin sellaista, jonka me tunnistamme elämäksi.”

”Helsinki ei ollut entinen Helsinki. Irina muisti miltä kaupungissa oli näyttänyt ennen sotaa, joskin muistot olivat kuin vanuneen harsokankaan verhoilemia näkyjä. Silloin kaupungissa oli ollut siistiä ja rauhallista ja kadunkulmissa oli törmännyt usein ihmisten nauruun. Nyt painajaisunen linnut olivat tiputelleet mustalta taivaalta valtavia muniaan, jotka olivat talojen katoille ja kaduille ja puistoihin tipahdellessaan pirstoutuneet ja levittäneet pirstaleillaan hävitystä niin, että kaupunki oli mennyt rikki eikä juuri kukaan nauranut. Kaupungin ruhossa oli reikiä, kaupungin raajoista vuoti verta. Kaupungin suolet olivat paljastuneet.”