E.L. Doctorow: Homer ja Langley

Veljekset kuin hamsterit

Ensimmäistä kertaa luin heistä jostakin Paul Austerin kirjasta. Kahdesta Collyerin veljeksestä, Homerista (1881-1947) ja Langleystä (1885-1947), jotka elivät koko elämänsä erakkoina vanhemmilta perityssä kolmikerroksisessa kivitalossa New Yorkin Manhattanilla, Viidennen Avenuen ja 128. kadun risteyksessä.

Veljekset olivat lahjakkaita – ja äärimmäisen originelleja. He eristäytyivät taloonsa ja keräsivät pakonomaisesti tavaroita: pianoja, sanomalehtiä, antiikkihuonekaluja, renkaita, autonosia, polkupyöriä, maalauksia. Kun heidät lopulta löydettiin kuolleina kotoaan, talosta paljastui yli sata tonnia rojua.

Collyerin veljekset ovat eläneet oikeasti, mutta E. L. Doctorow antaa heille myös fiktiivisen elämän hienossa romaanissa Homer ja Langley (2013). Tarinaa kertoo sokea veli Homer. Sokea ainakin fiktiossa, sillä kirjailija on venyttänyt todellisuutta mielensä mukaan. Hän on vaihtanut veljesten syntymäjärjestyksen ja pidentänyt heidän elämäänsä 1970-luvulle saakka.

Homer kertoo veljesten vaiheet vauraan sivistyskodin loiston päivistä ja Central Parkissa leikitystä lapsuudesta yliopisto-opintojen, soittotuntien ja ensimmäisen maailmansodan kautta totaalisen eristäytymisen ja keräilyn aikaan.

Olipa tavara mikä tahansa, sitä hankitaan meille monin kappalein, sillä Langley etsii sen täydellistä ilmenemismuotoa ennen kuin kadottaa kiinnostuksensa ja siirtyy johonkin muuhun.

Lopulta veljekset käytännöllisesti katsoen lukitsivat itsensä sisälle. Tai muut ulos, miten asian nyt haluaakin nähdä. Taloudellisesti he olivat riippumattomia.

E. L. Doctorow kuvaa yhteiskunnasta irtisanoutuneiden veljesten sisäistä elämää hienovireisesti mutta myös hilpeästi. On ihmeellistä, miten makaaberitkin asiat alkavat vähitellen tuntua loogisilta. Totta kai rojun keskelle piti tehdä polkujen labyrintti, jos halusi päästä huoneesta toiseen. Totta kai olohuoneeseen parkkeeratusta T-Fordista kannattaa tehdä generaattori, jos sähkö on turhan kallista.

Romaani kunnioittaa veljesten elämäntavan outoa viehätystä. Homerin ja Langleyn  keskusteluissa on säkenöivää huumoria,  viiltävää ironiaa ja äkkiä avautuvia syvyyksiä. Merkilliset Collyerin veljekset säilyttävät sisäisen ryhtinsä ja arvokkuutensa viimeiselle sivulle asti.

Eeva Kiviniemi / Raision kaupunginkirjasto