Onni ja rakkaus ovat eri asia – Irja Sinivaara

Kotkalaisen kirjailijan Irja Sinivaaran (s. 1948) teosten keskeisiä teemoja ovat onni, rakkaus ja niiden puute. Sinivaara kirjoittaa moniäänistä proosaa, jossa eri ihmiset pohtivat omaa elämäänsä ja joiden mietteissä nykyisyys ja menneisyys limittyvät tiukasti yhteen. Uudet ja vanhat salaisuudet ovat sitä painolastia, joita jokainen henkilöistä kantaa mukanaan.

Onnen on oltava täällä

Jo esikoisteos Sun onnes tähden (2004) kiertyy onnen ja rakkauden ympärille. Romaanin keskushenkilö on ammattikoulun lehtori Asto Kivikari, viisikymppinen mies, jolla on kaksi entistä vaimoa ja nykyinen avovaimo Riitta, todellinen elämänkumppani. Astolle ja varsinkin hänen naisilleen on selvää, että onni on tahtotila eikä onnella ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. Rakkaus on voimakas tunne, jonka varaan ei voi rakentaa onnea, perhettä eikä välttämättä edes seksuaalista tyydytystä.

Moniäänisyys syntyy Astoon liittyvien henkilöiden kertomuksista. Aston pojan Antin syntyperään liittyvää salaisuutta hellii ensimmäinen vaimo Helena, jonka elämä on jo varhain suistunut raiteiltaan. Yksinäinen ja yksikätinen isä-Martti kaipaa kipeästi naisen syliin. Hongkongissa kohdattu satunnainen seksikumppani, kokkikirjoja kirjoittava yksirintainen nainen, rakastuu Astoon ja suunnittelee matkaa miehen luo. Astoon elämänpettymystään kanavoiva ammattikoululainen Mike vaikuttaa ennalta-arvaamattomasti Kivikarien perheen elämään (tapa tosin selviää kokonaisuudessaan vasta romaanissa Onni täällä). Ruotsiin avioeron jälkeen päätynyt ensimmäinen vaimo Mirva on eniten vapaa Astosta, hän on myös Astoille se henkilö, johon mies on vähiten ollut kiintynyt. Kivikarien uusperhe puolestaan keikkuu talvilomamatkallaan onnen menetyksen rajalla, kun salaisuudet, epämieluisat kysymykset ja peitellyt toiveet sekoittuvat tila-auton tiiviissä tunnelmassa.

Esikoisteokselle saumaton jatko on Onni täällä (2005). Teokset muodostavatkin niin tiukan kokonaisuuden, että ne ovat oikeastaan yksi romaani. Kivikarien perheen elämästä paljastuu uusia salaisuuksia, joista osa on liki näkymättömän tahran kaltaisia. Ne ovat jossain tarkoin rajatun ja kaikin tavoin turvalliseksi tehdyn pihapiirin ulkopuolella. Niistä on ehkä epämukava aavistus, mutta Aston tietoon ne eivät tule. Perheen elämää varjostaa vuotta aiemmin kadonneen Martin tuntematon kohtalo. Katoaminen horjuttaa isästään piittaamattoman pojan elämän perustuksia eikä isän salaama markka-aikainen, kohta euroiksi kääntyvä lottovoitto helpota asian ymmärtämistä.

Aston rinnalle toiseksi tärkeäksi keskushenkilöksi nousee hänen elämänkumppaninsa Riitta, jota ei tämän sanojen mukaan jätetä. Riitan suhteesta ensimmäisestä avioliitosta syntyneeseen tyttäreen Miaan paljastuu uusia piirteitä jouluisen flunssan myötä ja samalla Riitan henkilöhahmon ristiriitaisuus täsmentyy. Muusta romaanista hieman irralliselta tuntuva rouva Lintusen kertomus liittyy toden tai keksityn salaisuuden kautta Kivikarien perheeseen.

Rouva Lintusen kautta avautuu kuitenkin näkökulma Irja Sinivaaraan uusimpaan romaaniin. Samaan suuntaan on vihje myös kertomuskokoelmassa Naisten viikko (2007), jossa naistenviikolla nimipäiviään viettävät naiset pohtivat ongelmallisia suhteitaan jaakkoihinsa, joista monien toimet kylmentävät naisten elämän hylkäämisen, pettämisen, väkivallan ja kuoleman kautta. Yhdessä kertomuksessa Saara lukee Emil Eleniuksen vuonna 1921 ilmestynyttä Suursaarta käsittelevää teosta Saarelaiskuvia, johon viitataan myös Sinivaaran tänä vuonna ilmestyneessä romaanissa Sinisiin ilmoihin (2009).

Suursaari

Kesään 1939 sijoittuvan Sinisiin ilmoihin ehkä tärkein päähenkilö on romaanin keskeisin tapahtumapaikka Suursaari, johon henkilöiden elämät monin tavoin liittyvät. Mantereelta saarelle pakosta muuttanut Ida pitää täysihoitolaa, kasvattaa yksin aviotonta tytärtään Sannia ja haluaisi jo solahtaa osaksi saarelaisia, mutta kohtaa alkuasukkaiden puolelta samankaltaista torjuntaa kuin kesäturistit. Ida haluaa pureutua saaren vankkaan pintaan eikä hän halua koskaan päästää irti. Teini-ikäinen Sanni sen sijaan haluaa saarelta pois, Kotkaan tai Loviisaan. Ida ja hänen kesämiehensä, saaren sähköistämisestä haaveileva Erik Granfors, täysihoitolassa asuvat rouva Muusa ja taiteilija Kalle Ahma sekä kaupan tiskin takana seisova vesikammoinen Vili kantavat menneisyyden ja kuluvan kesän aistillisesta lämmöstä sikiäviä salaisuuksia. Kaikki heistä eivät ole valmiita kuuntelemaan sodan enteitä, eivät miettimään saarella ehkä olevia vakoilijoita eivätkä rajan takana odottavia sotilaita. Eivätkä missään tapauksessa Suursaaresta lähtöä.

Sinisiin ilmoihin on elämänmakuinen romaani ihmisistä, jotka takertuvat unelmiin ja salaisuuksien helmoihin. He yrittävät elää mahdollisimman vahvasti silloinkin, kun elämisen ehdot kapenevat. Moniäänisyys tuo teokseen syvyyttä ja ristivalotusta henkilöhahmoihin. Teoksen ihmiset jäävät mieleen ja heidän tulevia kohtaloitaan pohtii romaanin viimeisen rivin jälkeenkin.

Irja Sinivaara kirjoittaa kaikissa teoksissaan ristiriitaisista ihmisistä, joissa on moniulotteisuutta ja syvyyttä. Menneisyys on henkilöiden kerronnassa koko ajan läsnä, menneisyyden läpi siilautuvat nykyhetken ongelmat tai onnen aiheet. Varsinkin Sun onnes tähden ja Onni täällä sisältävät alleviivaamatonta ironiaa ja hiljaista huumoria.

Mutta onni ja rakkaus, ne eivät Sinivaaran teoksissa sovi samoihin virkkeisiin muuten kuin toisensa poissulkevina määreinä. Onni on tahdon asia, onni tehdään ja siitä pyritään pitämään kiinni etenkin arjessa, mutta rakkauden kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Rakkaus on kärsimystä ja onnen karkottamista eikä Sinivaaran teoksissa rakkaudelle rakenneta onnea. Seksuaalisuuskaan ei teoksissa niinkään kuulu rakkauteen, vaan aistillisuuden ja eroottisten toiveiden toteuttaminen ovat onnen rakennusaineita. Mutta, kuten etenkin Sinisissä ilmoissa, seksuaalisuus voi olla myös toiveet ja suunnitelmat murskaava ja onnea uhkaava asia.

- Tuija Lassila -
 

Viimeksi päivitetty 28.9.2009
Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 16.11.2011