Kapina

Itävalta-Unkarin Brodyssa (nykyään osa Ukrainaa) syntyneen Joseph Rothin (1894-1939) pienoisromaani Kapina (Atena 2002, suom. Ilona Nykyri) ilmestyi alun perin sosiaalidemokraattien Vorwärts-lehdessä vuonna 1924. Romaani kertoo sotainvalidi Andreas Pumista, joka on kokenut elämässään kovia ja on menettänyt lähes kaiken. Hän on menettänyt jalkansa, ja elättää itsensä posetiivia veivaamalla. Hän uskoo kaikesta huolimatta valtaapitävien ja lakien olevan hänen puolellaan. Lohtua ja iloa elämään tuo hänen naisystävänsä Katharina. Jan Blomstedt kirjoittaa Helsingin Sanomien arviossaan: ”Joseph Roth ei ole yhtä terävän arvoituksellinen kuin Kafka, mutta muuten saman keskieurooppalaisen ironian tunnistaa.”

”Andreas veivaa sopivalle päälle sattuessaan posetiivin kampea niin nopeaan että valssi alkaa kuulostaa rivakalta ja sotaisalta kuin marssi. Hänen tekee nimittäin itsensä toisinaan mieli kuulla marssisäveliä, erityisesti villeinä ja harmaina päivinä kun sade ilmoittaa tulostaan kolotuksena amputoidussa jalassa. Ajat sitten haudattua jalkaa särkee. Polvi ajettuu siniseksi siltä kohtaa josta jalka on sahattu poikki. Puujalan polvikuoppaa vuoraava tyyny ei ole enää tarpeeksi pehmeä. Tyynyssä on täytteenä jouhia ja se on jo loppuun käytetty. Täytteen pitäisi olla untuvaa tai turkista. Andreaksen on pantava tällaisina päivinä muutama nenäliina puujalan polvikuoppaan. Ei niistä paljon hyötyä ole.”