Kepponen

Italialaisen Domenico Starnonen (s. 1943) romaanin Kepponen (WSOY 2019, suom. Leena Taavitsainen-Petäjä) päähenkilönä on iäkäs kuvittaja Daniele Mallarico. Häntä pyydetään tyttärensä Mario-pojan lapsenvahdiksi entiseen lapsuudenkotiinsa Napoliin. Hän suhtautuu tyttärensä ehdotukseen nihkeästi, mutta suostuu lopulta. Isoisän ja pojan kipinöivä suhde osoittautuu hankalaksi, mutta lopulta myös opettavaiseksi. Jukka Koskelainen kirjoittaa Helsingin Sanomissa: ”Starnone kuvaa syvästi ja monikanttisesti taistelua menneisyyden ja omien harhojen kanssa. Samoin myös sukupolvien kuilua ja avioliittoon liittyviä mustasukkaisuuden kiemuroita.”

”Mariolla ei ollut mitään halua solmia rauhaa minun kanssani. Mutta vielä vähemmän minua halutti tehdä sovinto hänen kanssaan, sillä tiesin, että mitä suurempi sopu ja rakkaus välillämme vallitsisivat sitä varmemmin hän olisi kimpussani. Olin silti vähän huolissani, sillä Bettan soittoaika lähestyi, enkä halunnut hänen hermoilevan pojasta, tyttärelläni oli jo ihan tarpeeksi kestämistä mustasukkaisessa aviomiehessä, joka tenttasi häntä jatkuvasti hänen tekemisistään. Kun me ruoan jälkeen tiskasimme lounas- ja illallisastioita – Mario murjotti edelleen, mutta piti silti itseään yhä minun pikku apurinani ja toimitti minulle kuin hengenhädässä kaiken tarpeellisen, saippuaa, pesusienen, pyyhkeen – aloin roiskia vähän vettä hänen päälleen ja toistelin: kepponen. Vielä jonkin aikaa pikku apuri jaksoi olla vihoissaan, riiputti päätään, torjui minut pontevasti.”