Oton elämä

Claes Anderssonin (1937-2019) romaani Oton elämä (WSOY 2011, suom. Liisa Ryömä) kertoo ikääntyneestä kirjailijasta Otosta, joka tekee kirjoittamalla tiliä menneisyyden kanssa. Jatsia rakastava mies on luonut uraa myös poliitikkona ja kommentoi kyynisesti ajankohtaisia tapahtumia. Romaanista piirtyvä Anderssonin omakuva on samaan aikaan kepeän humoristinen ja traaginen. Oton tarina sai jatkoa kahdella yhtä hienolla romaanilla Hiljaiseloa Meilahdessa (WSOY 2016) ja Seuraavaksi Jätkäsaari! (WSOY 2019). Pekka Tarkka kirjoitti Otosta Helsingin Sanomissa: ”Tällainen on rakkauden ja kuoleman runoilija Andersson: herkkä ja karski, vakava ja hirtehinen, kaikkea yhtaikaa.”

”Otto istuutuu mustan Yamaha-flyygelinsä ääreen ja alkaa soittaa improvisaatioita Thelonius Monkin taivaallisesta balladista Pannonica. Hän uppoaa musiikkiin, kokeilee uusia sointukulkuja, unohtaa ajan ja paikan ja hymisee ja hyräilee (tiedostamattaan) samoja fraaseja joita soittaa. Hänet keskeyttää kännykkä, elämänkumppani soittaa Kalkutasta muistuttaakseen että kukat pitää kastella, sähkölasku maksaa, olla unohtamatta lapsenlapsen syntymäpäivää ja kehottaa ylipäätään elämään raitista ja rahapeleistä puhdistettua elämää. Oton transsitila haihtuu kuin taikaiskusta. Hän kerää keittiöstä erilaiset jätteet ja roskat, täyttää ison kangaskassin tyhjillä pulloilla ja lähtee autolla lähimpään viinakauppaan joka sijaitsee Tapiolassa, yhdessä kaupungin viidestä keskuksesta.”