Vain tahallaan voi rakastaa

Risto Ahdin (s. 23.8.1943) runokokoelma Vain tahallaan voi rakastaa (WSOY 2001) haastaa lukijaa kysymään, kyseenalaistamaan ja löytämään, oivaltamaan. Runous ei ole suunnattoman vakavaa, itseironiaakin on. Tekstit keskustelevat esikuvien kanssa ja kehittelevät näiden ajatuksia eteenpäin. "Proosamaiset runot rakentuvat tarinoiksi, huudahduksiksi ja kysymyksiksi. Niihin pitää heittäytyä intuitiivisuutensa koko pauhulla ja nauttia impressioiden ilotulituksesta. – – Rakastaminen, ihminen, herääminen ja vapaus ovat kirjan avainteemoja, tai ehkä paremminkin tirkistysreikiä kirjailijan pitkään tajuntaan, jota asuttavat monet", kuvaa Mertzi Bergmanin arvio Kiiltomato-lehdessä. Ahti sai kokoelmasta Runeberg-palkinnon ja Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinnon.

"Ja on olemassa korvia, jotka ovat niin syvät, että puhujat / niiden edessä omaan viestiinsä syvemmälti ja yhä / syvemmälle syventyvät. Korvat hyvät, korvat, jotka / synnyttävät hiljaisuuden, / jossa kaikki / ihmeellisen, täyden itsensä kuulevat."