Herra Darwinin puutarhuri

On kevät, ja ihmiset alkavat työskennellä puutarhojen parissa. Kristina Carlsonin romaani Herra Darwinin puutarhuri (Otava 2009) kuvaa kyläyhteisöä, joka tasapainoilee uskon ja tieteen rajalla. Keskiössä on Thomas Davies, kuuluisan Darwinin puutarhuri, jonka ympärillä kiertävät huhut ja juorut. Mies ei usko jumalaan, ja "jumalattomuuden nimi on tiede", sanovat kyläläiset. "Herra Darwinin puutarhurissa huomio ohjataan historiallisen tietämisen sijaan tieteen ja uskonnon yhteensovittamisesta nouseviin ristiriitoihin, ja oikeastaan teoksen moninaiset kerronnalliset ja kielelliset keinot problematisoivat kaikenlaisen tietämisen mahdollisuuksia", kirjoittaa Noora Vaakanainen Avain-lehden artikkelissaan "Me-metelöintiä: Yhteisöllisyyden poetiikka Kristina Carlsonin Herra Darwinin puutarhurissa". Carlson sai romaanista valtionpalkinnon ja Kiitos kirjasta -mitalin.

"Minä hyppään mielikuvituksen kiskoille ja kivihiileltä haiseva lämmin ilmavirta pyyhkii päätä ja kiidän iltakylmän nostamaan usvapilveen joka erottuu vaaleana pimeässäkin, mutta muuta en näe vaikka pinnistän kuinka, minä tiedän että tulevaisuudessa kaikki on toisin, en tiedä miten."