Hyvän yön puisto

Silja Järventaustan proosarunoteos Hyvän yön puisto (Teos 2012) kuvaa monenlaisia ihmisiä erilaisissa, tärkeissä paikoissa. Tarinanpätkien tasot sekoittuvat ja arkisilta ensin vaikuttavat tilanteet ovat latautuneita. Teksti yllättää toistuvasti. "Järventaustan kieli neuvottelee edetessään jokaisen jo syntyneen lukusopimuksen uusiksi. Tämä voisi synnyttää lukijassa ärtymystä, tunteen sekavuudesta, tahallisesta vaikeuttamisesta, mutta jokin vaikeasti sanallistettava piirre Järventaustan ilmaisussa pitää rakennelmaa kasassa. Kyse on, muun muassa, kielenkäytön varmuudesta, erikoislaatuisesta rauhallisuudesta", kuvaa Laura Lindstedt teosta Mahdollisen Kirjallisuuden Seuran kirjallisuuspalkintojen 2013 perusteluissa. "Hän oli kyykyssä. Hän istui portaan päällä. Kauempana saaristossa kumahteli. Hän oli iltapäivällä myrskypilven muotoinen. Säärystimet sulivat ja jäätyivät hänen jaloissaan. Hän tuijotti tiukasti merta, jossa oli saumaton ja rikkinäinen jäätikkö. Hän istui laidalla, polvet taitettuina. Hän tuijotti ja oli valmis lähtemään tästä asumuksesta pois, jos myrsky heiluttaisi häntäänsä, sitoisi kätensä."