Lämminhenkisiä tarinoita ystävyydestä - Eppu Nuotio ja Tuutikki Tolonen

Kirjailijat Eppu Nuotio ja Tuutikki Tolonen ovat kirjoittaneet yhdessä seitsemän kirjaa. Minusta heidän yhdessä kirjoittamien kirjojen paras puoli on kirjojen tunnelma, joka on peruspositiivinen. Arkikin voi olla mukavaa. Kirjojen vahvuutena on myös henkilökuvaus.

Saanko esitellä ystävykset Myrsky ja Aalto: Oi, unelmien kesätyötä. Oi, ystävyyttä!

Unienvaihtaja (2005) on Nuotion ja Tolosen ensimmäinen yhteinen kirja. Se kertoo kahdesta 12-vuotiaasta tytöstä, Myrskystä ja Aallosta. Kirja on unenomainen tarina ystävyksistä, jotka pääsevät kesätöihin oppaiksi Myrskyn taiteilijatädin Kirsikan taidenäyttelyyn. Minusta kirjassa parasta on Nuotion ja Tolosen taito kuvata ystävyyttä. Vaikuttava kohtaus kertomuksessa on myös taidenäyttelyn avajaiset. Kirjassa sekoittuvat unet, muistot ja todellisuus, sekä mennyt, nykyisyys ja tuleva. Muistot ja unet heräävät henkiin. Unienvaihtajan tunnelmassa on jotakin niin lumoavaa, että tarinaan haluaa palata aina uudestaan. Mielestäni kirja on parhaimmillaan yöllä. Silloin, kun sitä lukee muiden nukkuessa.

Toinen Myrskystä ja Aallosta kertova kirja on Kuunsulka (2006). Kirjassa kerrotaan Myrskyn ja Aallon arjesta ja syyslomasta heidän kotikaupungissaan Helsingissä: Aallon sirkusesityksestä, Myrskyn perheestä, sekä tyttöjen ystävästä Olegista. Tyttöjen ystävyys ei ole yhtä mutkatonta kuin Unienvaihtajassa. Myrskyn isän työpaikalla Eläinmuseossa avautuu näyttely myyttisistä eläimistä. Sieltä löytyvät salaperäiset linnut Sol ja Luna, Aurinko ja Kuu. Linnut ovat merkillisiä hahmoja, jotka kantavat siivissään suuria salaisuuksia. Linnuissa on jotain samaa kuin kirjojen päähenkilöissä.

Arkea Leonardon kanssa

Nuotion ja Tolosen kirjoissa Leonardo leijonavauva (2008) ja Leonardon työt (2009). kuvataan lämminhenkisesti pienen Leonardo-pojan arkea. Kirjoissa on kaunis, hyvin tarinaa tukeva ympyräinen kuvitus. Kirjoihin on helppoa samaistua, enkä voi kuin yhtyä kirjan henkilöiden (ja kirjoittajien) ajatukseen kirjan päähenkilöstä, joka on ”ihana, ihana pieni poika”.

Pensionaatti Onnela

Pensionaatti Onnelasta kertovat kirjat Delfinan matka-arkku (2007), Täytettyjen tomaattien talvi (2008) ja Kaukaisten rakkauksien kirja (2010). Pensionaatti Onnela -kirjojen tapahtumapaikkana on pieni ja idyllinen Heinäkummun kaupunki. Kirjojen pääosassa on Wasker Vadelma, joka on nuori kirjailija (ja kirjoittanut Pensionaatti Onnelasta kertovat kirjat). Muita päähenkilöitä ovat argentiinalaiset Delfina sekä hänen isoisoisänsä, Waskerin äiti ja isä, autonkuljettaja Risto, argentiinalaistädit sekä Henkka Andersson. Kirjat ovat mukavan monikulttuurisia, niissä esiintyy ihmisiä Argentiinasta, Ranskasta, Venäjältä…

Myös Pensionaatti Onnela -kirjoissa parasta on tunnelma. Suosikkini on sarjan toinen osa, Täytettyjen tomaattien talvi. Siinä Wasker kirjoittaa: ”Delfina oli aivan haltioissaan ulkonaolosta ja lumesta. Se onkin muuten yksi Delfinan hyviä puolia; hän innostuu niin helposti asioista. Oikeastaan luulen, että Delfina ja abuelo ovat opettaneet minulle paljon innostumisesta ja iloisuudesta.” s. 204

Pensionaatti Onnelalla on kaunis Kuutamo ja kuisti -blogi, jossa voi lukea Waskerin, Epun ja Tuutikin kuulumisia. Blogi oli aivan ihastuttava löytö. Kannattaa kurkata!

Eppu ja Tuutikki vastasivat ystävällisesti kysymyksiini:

1. Miten olette lähteneet työstämään syntyneitä ideoita kirjoiksi?

E:  Kirjoittamalla. Me olemme aina asuneet niin kaukana toisistamme, että olemme tavanneet aika harvakseltaan. Heittelemme siis toisillemme ideoita sähköpostitse.

T:  Aluksi meillä on usein vain jokin aavistuksenkaltainen ajatus, mitä haluaisimme tehdä: jotain salaperäistä, jotain hauskaa, jotain Helsinkiin liittyvää, jotain monikulttuurisuuteen liittyvää, jotain pieneen vauvaan liittyvää ja niin edelleen. Seuraava askel on ankkuroida nämä alkuajatukset konkreettisiin asioihin, henkilöihin, taloihin, vuodenaikoihin ja niin edelleen. Ja aivan kuten Eppu jo vastasikin, työstämme tarinaa nimenomaan kirjoittamalla, aivan alkuajatuksista valmiiseen käsikirjoitukseen saakka. Ensin suunnittelemme kirjoittamalla ja sitten vain kirjoitamme ja kirjoitamme ja kirjoitamme, ja siinä kirjoittamisen keskellä suunnitelmakin saattaa muuttua vallan toiseksi. Teksti perustelee itse itsensä.

2. Mikä yhteisistä kirjoistanne on oma suosikkinne? Entä suosikkihahmonne?

E:  Voi tämä on hankalaa! Aivan kuin laittaisi lapsiaan järjestykseen. Juuri nyt, kun kirjoitamme uutta Pensionaatti Onnela –kirjaa, pidän aivan tavattomasti siitä, millaiseksi sarja on kasvanut. Ja olen aivan Delfinan lumoissa.

T:  Minusta tuntuu, että jokaiseen kirjaamme on piilotettu jotain hyvin henkilökohtaista ja omaa. Pensionaatti Onnelassa minua kiehtoo se erilaisten ihmisten yhdessä oleminen, yhdessä selviytyminen. Suomi ja Argentiina ovat herkullinen yhdistelmä, sen tiedän erittäin omakohtaisesti, sillä oma perheeni on suomalais-argentiinalainen. Oikeastaan haluaisin itse olla vähän kuin Delfina, mutta en juurikaan ole. Onneksi sentään voin kirjoittaa Delfinasta, onhan sekin jo jotain! Leonardo-vauvakirjat ovat minulle rakkaita, koska niihin on säilötty monia pieniä, ihania hetkiä oman poikani vauva-ajasta. Ja Aallon ja Myrskyn tarinoiden salaperäisyys taas on jotain, minkä koen hyvin omakseni. Pidän salaperäisistä, selittämättömistä asioista.

3. Mitä hyviä/huonoja puolia yhdessä kirjoittamisessa on?

E:  Huonoja puolia en ole vielä huomannut. Hyviä puolia on vaikka kuinka! Esimerkiksi se, ettei yhteinen kirjoittaminen tule koskaan sillä tavalla raskaaksi kuin oma ähertäminen saattaa tulla koska toisen mielen liikkeet ja toisen tapa punoa tarinaa on niin tavattoman kiinnostava!

T:  Minulle on ollut erittäin opettavaista ja arvokasta saada kirjoittaa niin kokeneen kirjoittajan, kuin Eppu, kanssa. Olemme kirjoittaneet aika erilaisia kirjoja ja myös näytelmiä. Kummallista, että yhdessä kirjoittamalla oppii paitsi tietysti kirjoittamisesta, myös ihan vain omasta kirjoittajan äänestään. On kiehtovaa rakentaa kokonaisia maailmoja yhdessä. Ehkä se on vähän kuin näkisi samaa unta.

4. Tähän asti yhdessä kirjoittamanne kirjat ovat lasten- tai nuortenkirjoja. Voisitteko kuvitella kirjoittavanne myös aikuisille?

E:  Kyllä, toki. Olemme vähän puhuneetkin sellaisesta lukioikäisistä tytöistä kertovasta kirjasta. Mehän olemme kirjoittaneet yhdessä myös näytelmiä.

T:  Kyllä vain, sellaisesta on ollut jo puhetta..

5. Monissa kirjoissanne kuvaillaan toinen toistaan ihanampia ruokalajeja. Leonardon työt kirjassa minua ilahdutti kohta, jossa äiti ehdotti ulkoillessa syömään menemistä, sillä äidille tulee niin nopeasti nälkä. Oletteko itse intohimoisia ruoanlaittajia? Mitkä ovat bravuurinne keittiössä?

E:  Minä olen. Rakastan kokkaamista suurille joukoille. Paahdetut juurekset ovat talven herkku.

T:  Ja voi, minä en ole kummoinenkaan ruoanlaittaja, mutta olen kyllä hyvien makujen ystävä. Ja ennen kaikkea olen kuvailun ystävä, ja rakastan tarkkoja, aistimuksellisia yksityiskohtia kirjoissa.

6. Pensionaatti Onnelan pääosassa on kirjoittava poika. Millaista palautetta olette saaneet kirjoistanne pojilta?

E:  Leonardo-kirjoja pienet pojat rakastavat ja sitä palautetta tulee säännöllisesti, viimeksi viime viikolla junassa eräs äiti kertoi poikansa kieltäytyneen lukemasta muita kirjoja iltaisin. Aina samaa Leonardon työt -kirjaa. Onnela -kirjaa pojat ovat kommentoineet lähinnä kouluvierailuilla. Ne vieraat kielet poikia kiinnostavat.

T:  Kirjailija toivoisi aina lisää palautetta lukijoita! On aina yhtä sykähdyttävää ja ihanaa kuulla, että joku on lukenut kirjan, että kirja on herättänyt ajatuksia.

7. Ovatko unet vaikuttaneet kirjoihinne?

E:  Minulla on valtavan vilkas unielämä eikä se voi olla vaikuttamatta myös kirjoihini. Kerron myös Tuutikille usein unistani.

T:  Ensimmäisen yhteisen kirjamme, Unienvaihtajan, nimi tulee Epun unesta. Unessa minä kuiskasin nimen Epulle. Unet kiehtovat minua, ehkä osittain siksikin, että muistan uniani harmillisen harvoin. Kaikkihan kai näkevät unia, mutta toisten päästä ne aamuisin katoavat kuin usva pellolta. Jaa, minun pääni on sellainen. Harmittaa, kun en tiedä, mitä kaikkea kiinnostavaa unissani yön aikana tapahtuukaan!

8. Millaisen neuvon antaisitte lasten- ja nuortenkirjailijaksi haluavalle?

E:  Lue kirjoja sillä kirjat ovat portti kirjoittamiseen, kieleen, lauseiden sisään, tarinoiden taakse, sinun omiin sanoihisi. Hanki muistikirja ja kuljeta sitä mukanasi ja kirjoita ylös asioita, joita näet, joita kuulet, joita ihmettelet. Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla. Aloita harjoittelu jo tänään.

T:  Pahitteeksi ei ole sekään, jos satut tuntemaan muutamia lapsia ja nuoria ja jopa viihtymään heidän kanssaan!

9. Mitkä kirjat tai kirjailijat ovat eniten vaikuttaneet omaan ääneenne kirjailijoina?

E:  Lista on loputtoman pitkä ja siitä on vaikea nostaa yhtä tai kahta esiin, mutta kun ajattelen Tuutikin ja minun yhdessä kirjoittamista ja ystävyyttä, joka on keskeinen teemamme, niin suomalaisista lasten- ja nuortenkirjailijoista minulle valtavan tärkeä ystävyyden kuvaus on ollut Marjatta Kurenniemen Onneli ja Anneli.

T:  Onneli ja Anneli on tärkeä, se heidän kokonaan oma maailmansa. Omaan lapsuuteeni kuului keskeisesti Uppo-Nalle, jonka huumori kolahtaa vieläkin. Vähän vanhempana merkittäviä, yhä uudelleen luettavia kirjoja olivat Narnia-sarjan kirjat sekä Maria Gripen salaperäiset, mystiset kirjat. Ihailen kovasti Sari Peltoniemen kirjoja, joista Hirvi on yksi ikisuosikkini. Olen aina pitänyt myös historiankirjoista, niiden kuvauksista elämästä jossain toisessa ajassa ja paikassa. Listaa voisi tosiaan jatkaa ja jatkaa...

Haluan kovasti kiittää kirjailijoita haastattelusta sekä heidän ihanista kirjoistaan! Jään innolla odottamaan lisää jatkoa Heinäkummun asukkaiden tarinaan.

- Päivi Ruuskanen -

Viimeksi päivitetty 8.3.2011
Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 16.12.2011