En suostu

Norjalaisen Per Pettersonin (s. 1952) romaani En suostu (Otava 2014, suom. Katriina Huttunen) kertoo kahdesta lapsuudenystävästä Jimistä ja Tommystä. He kohtaavat toisensa 30 vuoden tauon jälkeen öisellä sillalla, jolla Jim on kalastelemassa. Tommy on saavuttanut elämässään taloudellista menestystä, kun taas Jim on tyytynyt vaatimattomaan elämään. Tarinassa muistellaan heidän yhteistä menneisyyttään 60- ja 70-luvuilla ja pohditaan sitä, miten perhetausta vaikuttaa ihmisten valintoihin. Hertta Hulkkonen kirjoittaa Kiiltomatojen arviossaan: ” Tommy, Jim ja muut hengittävät, näkevät kipeän tarkasti, kaipaavat, katsovat taaksepäin ja miettivät, että minun ei olisi pitänyt tehdä noin, mutta niin minä tein. Pettersonin kirjassa on paljon surua, mutta siitä huolimatta sen lukeminen tekee tyyneksi.”

”Jim ei tiennyt ketä olisi kaivannut, oliko mahdollista kaivata ihmistä josta ei tiennyt mitään, jota ei ollut koskaan nähnyt, joka ei ollut jättänyt jälkeensä tyhjää tilaa, ei painaumaa jota olisi elämästä huomannut, ei tyhjiötä jonka olisi tuntenut, hän ei tiennyt oliko se tunne joka hänellä oli silloin kun hän ajatteli juuri sitä, oliko se kaipuuta, mutta oli helppo nähdä että Tommyllä oli jotakin mitä Jimillä ei ollut. Tommyn isä oli harvinaisen näkyvä, ja monet naiset näkivät hänen juoksuttavan roskasäiliöitä olalla, ja monet miehet osallistuivat hänen raskaisiin kisoihinsa, mutta toisaalta Tommy sai selkäänsä, eikä siinä ollut mitään kaipaamista. Jim ei ollut koskaan saanut selkään keneltäkään, ei vieläkään, hänen äitinsä ei antanut hänelle selkään, äiti ei uskonut selkäsaunoihin, ei halunnut kurittaa poikaansa.”