Kirjasammon kevät: vieraana Johanna Sinisalo

Toisinnäkemisen taito

Olen lukija ja kirjoittaja, joka pitää nyrjähtäneisyydestä.
           Minuun tekevät lähes poikkeuksetta vaikutuksen kirjailijat, jotka kertovat tarkasti ja näkemyksellisesti meistä ja suhteestamme ympäröivään maailmaan, mutta eivät silti koeta laatia kokemusperäisyyden kopiota. Sen sijaan he luovat todellisuuden variaation, jossa kaikki arkielämän lainalaisuudet eivät välttämättä päde: maailma on jossakin suhteessa outo ja tuntemastamme poikkeava. Sitä katsotaan viistosti valaisten.
           Ajatellaanpa, että kirjailija haluaa kirjoittaa tarinan, joka ehkä pohjautuu jossain määrin hänen omiin elämänkokemuksiinsa. Kirjailija haluaa käsitellä kertomuksessaan sosiaalista ulkopuolisuutta, sopeutumattomuutta, hyväksynnän ja itsetunnon puutetta.
           On toki sallittua kirjoittaa tarina Repasta tai Sannasta, joka kokee koko ajan tulevansa arvioiduksi ja torjutuksi. Tunnustan auliisti, että sosiaalinen ulkopuolisuus on tärkeä ja iso inhimillinen ongelma, mutta silti juuri minä lukijana en välttämättä haluaisi lukea tarkkaa kuvailua syrjimisen eri muodoista enkä opettavaisia viittauksia siihen, miten meidän kaikkien pitäisi muistaa katsoa aknen, puhevian tai ylipainon taakse ja löytää sieltä alta hieno ihminen.
           Viistosti katsova kirjailija – toisinnäkijä – kuten esimerkiksi Franz Kafka taas kirjoittaa tarinan miehestä, joka muuttuu valtavaksi torakaksi.
           Tarina onkin nyt pysäyttävä, karmiva ja aivan eri tavalla koskettava. Tarina kertoo meille edelleen sosiaalisesta ulkopuolisuudesta, sopeutumattomuudesta, hyväksynnän ja itsetunnon puutteesta, mutta tekee sen äärimmäisestä kulmasta.

Viistoon katsominen kurkistaa realistisen kerrontatradition alle ja etsii symbolifunktioita, allegorioita, myyttejä ja surrealistisia visioita, joiden avulla käsiteltävää teemaa voidaan etäännyttää liian tutusta ympäristöstä ja sitä kautta tarkastella tuoreesta perspektiivistä. Siihen ei vaadita kokonaan uusiin maailmoihin viemistä, usein riittää että arki ja outous sekoittuvat dynaamisella tavalla.
           Niin Suomesta kuin ulkomailtakin löytyy suurenmoisia aivojen nyrjäyttäjäkirjailijoita. Juhani Peltonen oli aikoinaan minulle edelläkävijä ja tiennäyttäjä: muistan ajatelleeni kiihtyneenä, että en ollut tiennyt, että näinkin on sallittua kirjoittaa. Leena Krohn, Jyrki Vainonen ja Maarit Verronen ovat painaneet lähtemättömän kädenjälkensä suomalaiseen laatuproosaan, ja seuraajienkin taso on kova. Emmi Itäranta, Pasi Ilmari Jääskeläinen, Marko Hautala, Jenny Kangasvuo, Juhani Känkänen, Jukka Laajarinne, Tiina Raevaara, Marisha Rasi-Koskinen, Jouko Sirola, Miina Supinen ja Seita Vuorela – vain muutamia mainitakseni – kirjoittavat tärkeistä inhimillisistä teemoista, mutta tekevät sen tavalla, joka tekee arkisesta ihmeellistä.

Johanna Sinisalo

Johanna Sinisalo Kirjasammossa
Sanojen ajan artikkeli Kirjasammossa: Johanna Sinisalo katsoo maailmaa peilin toiselta puolelta