Miina Supinen

Miina Supinen (1976) kirjoitti esikoisensa, Liha tottelee kuria (2007), koska tuli raskaaksi eikä päässyt baariin. Näin hän kertoo blogissaan nimeltä Sokeripala. Samassa blogissaan hän kertoo, kuinka kirjoittaminen sujuu lapsen ja toisenkin syntymän jälkeen: lapset ovat taiteen vihollinen numero yksi. Huolimatta siitä, että asuu kahden taiteen vihollisen kanssa, Supinen on onnistunut kirjoittamaan toisenkin kirjan. Apatosauruksen maa (2010) on lyhytproosakokoelma.

Helsinkiläinen Supinen on kirjailijan ja äidin lisäksi myös toimittaja Suomen tietotoimistossa ja kolumnisti. Supinen on opiskellut Tampereen yliopistossa tiedotusoppia ja valmistunut yhteiskuntatieteiden maisteriksi.

Supisen esikoisteoksen nimi, Liha tottelee kuria, kokoaa erinomaisesti Silolan perheen ongelmat yhteen: ne ovat liha ja kuri. Perheen vanhemmat ovat ruokkineet lapsiaan lähinnä lyhytkestoisilla hiilihydraateilla, tässä tapauksessa hillolla. Tämän johdosta esikoistytär Astra on syömishäiriöinen nymfomaani, joka haluaa jatkuvaa kuritusta ja keskimmäinen lapsi Silmu on lihava teini. Nuorimmaisen, Pelagian, hillovauriot eivät ole vielä selvillä. Silmu päättää ratkaista lihavuusongelmansa punttisalilla ja ajautuu käyttämään hormoneja. Pelagia juoksentelee ympäriinsä sokerihumalassa ja pissaa päiväkodissa lattialle.

Vanhemmat ovat yhtä hukassa, minkä voi jo päätellä lasten ruokavaliosta. Isä Launo on kuuluisa kapellimestari ja täysin fokusoitunut työhönsä. Äiti Katriina on sisustussuunnittelija, mutta päivät menevät alkoholismia piilotellessa.

Kun lähtökohdat ovat nämä, ei lopputulos voi olla kovin siistiä jälkeä. Loistavan tyylikkään kodin kulissit rutisevat ja ikkunat helisevät kun Silolat koettavat pitää kukin tahollaan lihansa kurissa. Supisen esikoisteos naurattaa ääneen, mutta samalla se puistattaa. Tulee mieleen Addamsin perhe ja Kaikki isäni hotellit.

Supisen toinen teos Apatosauruksen maa on kokoelma pieniä tarinoita hyvin moninaisista aiheista. Siinä on samanlaista synkkää naurua kuin Supisen esikoisessa, moni tarina on suorastaan karmiva. Monilla tarinoilla on poikkeuksellisen hyvät nimet, esimerkkinä henkilökohtainen suosikkini Ympyrässä niin kuin jumatsuikka käärme.

Kitkerä – aistimellinen teos kertoo taidemuseon vartijasta, joka seuraa muurahaispesästä koostuvaa taideteosta päivä kerrallaan. Pue vähemmän on tarina lapsuuden ystävyksistä, joita erottaa se, että Sinin äiti pukee tämän joka kerta ulos mennessä kunnolla ja kertojan äiti ei. Niminovelli Apatosauruksen maa kertoo tyttöystävästä, joka muuttuu talvisin täysin apaattiseksi. Apatosaurus on vähän niin kuin brontosaurus, mutta kömpelömpi. Todella ajankohtaista luettavaa näinä pimeinä aikoina.

Henkilökohtainen mielipiteeni on, että maailmassa ei kirjoiteta tarpeeksi yhtä aikaa älykästä ja hauskaa kirjallisuutta. Sen, että on hauska, ei tarvitse tarkoittaa, että on kevyt. Näin kuitenkin usein ajatellaan, minkä vuoksi varmaankin kirjoitetaan niin paljon hyvin vakavaa kirjallisuutta. Toinen mahdollinen syy voi olla, että koska hauskana oleminen on paljon vaikeampaa kuin vakavuus, valitsevat useat kirjailijat helpon reitin. Onneksi Miina Supinen ei tee niin.
-Siina Tiuraniemi-

Viimeksi päivitetty 29.11.2010
Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 15.12.2011