Katse Katajamäki-sarjaan - Anneli Kivelä

Anneli Kivelän Katajamäki-sarjan kirjoja yhdistää tapahtumapaikka, idyllinen maalaiskylä. Sarja on kirjoitettu kätevästi siten, että jokaista osaa voi lukea myös erillisenä kertomuksena. Päähenkilöt vaihtuvat tarinasta toiseen. He ovat erilaisissa elämänvaiheissa olevia naisia, jotka jättävät jälkeensä Tampereen ja Helsingin pölyt ja paikalleen jumittuneen elämänsä suuntaamalla maaseudun rauhaan. He lähtevät tekemään tiliä menneestä, punnitsemaan tulevaisuuden vaihtoehtoja ja etsimään uutta suuntaa olemiseensa. Kirjojen nimet ovat osuvia: Kotiin Katajamäelle, Onnenkauppaa Katajamäellä ja Uusia tuulia Katajamäellä. Päähenkilöt pyrähtävät turvaan pieneen lintukotoon, käyvät siellä sananmukaisesti onnen kauppaa ja löytävät uuden suunnan. Toinen päähenkilö arvioi toista osuvasti ja ilmaisee samalla sen, mihin on hyvä tähdätä: ”Satu vilkaisi vieressään seisovaan naiseen. Siinä oli ilmeisen vahva ja itsensä kanssa sovussa oleva ihminen. Vaatimaton, mutta silti oman arvonsa tunteva. Satu tunsi kateuden piston sisällään. Kunpa löytäisi itse samanlaisen varmuuden elämässään.” Toisia ei voi muuttaa, mutta itseään voi rakentaa.

Kaupungin elämänmeno, juurettomuus ja kalseat lähiöt ovat vastakohta maalaismaisemalle, luonnolle ja ihmisille, jotka ovat tuttavallisia ja kiinnostuneita aidosti toinen toisistaan. Toisinaan tulee ylilyöntejä, sillä pienellä paikkakunnalla juorutaan joskus siinä määrin, että päähenkilöt tuohtuvat moisesta ja tekevät tietoisen päätöksen olla välittämättä toisten mielipiteistä. Pelkkää selän takana puhumista ei yhteiselo ole, sillä tarvittaessa löytyy kyläläisistä hyvää yhteishenkeäkin. He puhaltavat yhteen hiileen puolustaessaan luonnonkaunista soraharjuaan, elvyttäessään maamiesseuran toimintaa ja järjestäessään yhteisiä juhannusjuhlia.

Elämää sykkivä kyläkauppa on kohtaamispaikka, jossa vaihdetaan uutisia, juoruja ja ihastuneita silmäyksiä. Kirkonkylän tärkeimmät paikat puolestaan ovat ”huoltoasema, apteekki, Alko, terveyskeskus ja kirjasto. Uusi aika tekee tuloaan kylän elämään uusien asukkaiden ja ilmiöiden myötä. Kyläkauppaan puhalletaan henkeä perustamalla sen yhteyteen kahvila ja matkamuistomyymälä. Uinuvaan kylään tulee tuulahduksia suuresta maailmasta, kun vuoden toiminnassa ollut Honkahovin lomahotelli tarjoaa vierailleen elämysliikuntaretkiä ja paikallisillekin sekä viihdykettä että virikkeitä. Kyläkoulun olemassaolo on vaakalaudalla ja kaupalliset tahot tahtovat hyödyntää luontoa väärällä tavalla.

Kaikki kolme sinkkuna elävää päähenkilöä saavat käänteentekevää puhtia elämäänsä, kun he kotiutuvat pieneen Pihlaja-nimiseen torppaan asumaan. Kukin heistä löytää sopivan elämänkumppanin, mutta sitä ennen heidän ympärillään käydään aikamoista säpinää. Juonen eri mutkissa tulee vastaan tämän tästä miehen ja naisen välinen valtapeli. Henkilöt pysyttelevät perinteisissä rooleissa. Naiset eivät juuri miesten töihin puutu, eivät lapiota heiluta tai traktorilla ajele. Miehet ovat olemukseltaan enimmäkseen ”raamikkaita” ja mieleltään supisuomalaisia mörököllejä, mutta tarpeen vaatiessa he julistavat rakkautensa reilusti, vaikkapa päälle kaatuneen traktorin altakin. Väärinkäsitykset, häkellyttävät yhteentörmäykset kyläkaupassa karkkipussien lennellessä hyllyiltä alas ja rakastavaisten kinastelu kuuluvat luonnollisesti parisuhdepeliin. Kirjailija on upottanut päähenkilönsä suuhun humoristisen rempseän arvion romantiikan kuvioista:” Sinä olet katsellut liikaa neljäkymmentä- ja viisikymmentälukujen Suomi-filmejä! Tämä ei ole mitään tukkilaisromantiikkaa, saatikka että Heikki Heinonen olisi joku Munkkiniemen kreivi.” Suhde ei pääty siirappisesti mojovaan alkujysäykseen, vaan kumppanuus jatkuu hyvänä ja rakentavana arkipäivänä.

Kirjojen taustalla kulkevat monenlaiset elämänmenoon kuuluvat tilanteet. Kerronta saa hieman tummia sävyjä, kun teemana kulkee mm. vanhusten sairastelu ja heistä huolehtiminen, yksinäisyys ja vähittäinen luopuminen entisestä. Kylän elämään mahtuu monenlaista kirjoa: uusperheitä, kuolemantapauksia, syntymiä, alkoholismia ja perheväkivaltaa. Kirjassa seurataan myös muutamaa henkilöä, jotka tekevät tiliä suhteessa vanhempiinsa. Vasta aikuisina he pyristelevät irti vanhempiensa otteesta ja odotuksista voidakseen toteuttaa itseään. Etenkin monet äidit osoittautuvat yllättävän määrätietoisiksi, kaikki tietäviksi ja komenteleviksi aikuisten lastensa suhteen.

Kaiken kaikkiaan kahvin ja pullan kodikas tuoksu leijailee näiden hyväntuulisten lukuromaanien liepeillä. Niissä on vanhanajan uskoa reipashenkiseen elämään ja siihen, että ihminen on oman onnensa seppä eikä olosuhteiden uhri. Aikansa harhailtuaan hän löytää oman tiensä eikä jää tyytymättömänä toistelemaan omia virheitään. Anneli Kivelä on myöntänyt, että Katajamäellä on todellisuuspohjaa. Se on kirjailijan lapsuuden maisema, missä hän vietti äidinäitinsä syntymätorpassa kesäisin lomaa. Kylä heräsi hänen mielessään uudelleen eloon ja siksi tuntui luontevalta sijoittaa sinne fiktiiviset henkilöt. Toisinaan nämä ovat kuitenkin heittäytyneet hankaliksi ja ruvenneet omin päin ylittämään kirjailijan heille asettamia elämänpiirejä.

Sarja jatkuu keväällä 2009 osalla Katajamäellä kuohuu.

- Mervi Koski -

Viimeksi päivitetty 6.10.2008
Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 7.11.2011
Päivittänyt (otsikkoa muokattu väärinkäsitysten vuoksi) Tuomas Aitonurmi 3.8.2015