Seppälä, Juha
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: WSOY
Elämäkertatietoa
vanhemmat:
Salme ja Aarne Seppälä
opinnot:
filosofian maisteri (Turun yliopisto 1983)
palkinnot:
Kalevi Jäntin palkinto 1988
Nortamo-palkinto 1988
Porin kaupungin taidepalkinto 1988
Uudet Kirjat -kerhon tunnustuspalkinto 1989
Ostankinon kuunnelmapalkinto 1994
Salme ja Aarne Seppälä
opinnot:
filosofian maisteri (Turun yliopisto 1983)
palkinnot:
Kalevi Jäntin palkinto 1988
Nortamo-palkinto 1988
Porin kaupungin taidepalkinto 1988
Uudet Kirjat -kerhon tunnustuspalkinto 1989
Ostankinon kuunnelmapalkinto 1994
Turun ja Porin läänin taidepalkinto 1996
Valtion kirjallisuuspalkinto 2000
Sokeiden kuunnelmapalkinto 2000
Runeberg-palkinto 2001
WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2004
Pyhän Henrikin säätiön kulttuuripalkinto 2006
Satakunnan taidetoimikunnan Luomuna-taidepalkinto 2006
Valtion kirjallisuuspalkinto 2000
Sokeiden kuunnelmapalkinto 2000
Runeberg-palkinto 2001
WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinto 2004
Pyhän Henrikin säätiön kulttuuripalkinto 2006
Satakunnan taidetoimikunnan Luomuna-taidepalkinto 2006
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Essee:
Houellebecq karkaa, teoksessa Mitä Houellebecq tarkoittaa? : esseitä Michel Houellebecqista (Savukeidas 2010).
Kuunnelmat:
Lehtori Anderssonin kertomus, 1985
Ristiäiset, 1986
Hyvää matkaa, 1987
Laivan nimi oli Välkomsten, 1987
Houellebecq karkaa, teoksessa Mitä Houellebecq tarkoittaa? : esseitä Michel Houellebecqista (Savukeidas 2010).
Kuunnelmat:
Lehtori Anderssonin kertomus, 1985
Ristiäiset, 1986
Hyvää matkaa, 1987
Laivan nimi oli Välkomsten, 1987
Sukset, 1988
Rakkauden hauta, 1989
Kasvukausi, 1989
Sininen torni, 1993
Tshehov Jaltalla, 1993
Savu, 1993
Monologeja, 1993
Lampi, 1993
Ohdan kaupunki, 1994
Kiven alla, 1994
Ääniä, 1995
Todistus, 1995
Messenius, 1996
Tikapuut, 1996
Valkoinen ruusu, 1997
Desantti, 1999
Laivatrilogia, 2001
Spengler Turussa, 2004
Soittorasia, 2004
Ruma ankanpoikanen, 2004
Keltaiset silmät, 2004
Tv-näytelmät:
Kadotetut, 1987
Oma talo, 1987
Näytelmät:
Tartunta, 1990
Kajaanin linnan vanki 2001
Oopperalibretto "Messenius ja Lucia", Oulun Ooppera 2005, säv. Olli Kortekangas.
Rakkauden hauta, 1989
Kasvukausi, 1989
Sininen torni, 1993
Tshehov Jaltalla, 1993
Savu, 1993
Monologeja, 1993
Lampi, 1993
Ohdan kaupunki, 1994
Kiven alla, 1994
Ääniä, 1995
Todistus, 1995
Messenius, 1996
Tikapuut, 1996
Valkoinen ruusu, 1997
Desantti, 1999
Laivatrilogia, 2001
Spengler Turussa, 2004
Soittorasia, 2004
Ruma ankanpoikanen, 2004
Keltaiset silmät, 2004
Tv-näytelmät:
Kadotetut, 1987
Oma talo, 1987
Näytelmät:
Tartunta, 1990
Kajaanin linnan vanki 2001
Oopperalibretto "Messenius ja Lucia", Oulun Ooppera 2005, säv. Olli Kortekangas.
Tekstinäyte
KULMAHIOMAKONEEN parkaisu.
Maailmaan tulevan ääni.
Nokian kommunikaattoria kevyempi oli Amerikassa jäänyt elämään, minä en. Niin keveitä ovat mobiililaitteet nyt.
Lapsuus on vaarallista aikaa.
Minä synnyin kuollakseni, niin kuin jokainen.
Minä ehdin syntyä kuollakseni kymmenen tunnin ikäisenä. Minä pystyin jatkamaan elämää kohdun ulkopuolella kymmenen tuntia.
Maailmaan tulevan ääni.
Nokian kommunikaattoria kevyempi oli Amerikassa jäänyt elämään, minä en. Niin keveitä ovat mobiililaitteet nyt.
Lapsuus on vaarallista aikaa.
Minä synnyin kuollakseni, niin kuin jokainen.
Minä ehdin syntyä kuollakseni kymmenen tunnin ikäisenä. Minä pystyin jatkamaan elämää kohdun ulkopuolella kymmenen tuntia.
Se teki minusta ihmisen.
Siinä ajassa ehtii aistia sairaalatekstiilien kalmanmakean tuoksun, antaa ihmiselle nimen, käydä komennettuna, tahdottomasti juomassa kupin seisonutta kahvia sairaalan baarissa, katsoa huolimattomasti meikattuihin silmiin, täristä kauhusta tupakalla ulkoportailla, seurata ambulanssihenkilöstön siirtävän paareilla jalatonta miestä autosta ala-aulan lattialle ja lopulta tulla talutetuksi harmaalle muovituolille.
Se aika on elämän mittainen.
Minua odotettiin, minä tulin ja lähdin.
Kymmenen tuntia riittää hädin tuskin työpäiväksi aikana, jolloin ihmiset syntyvät tuotannontekijöiksi, oikeammin tuotantokustannuksiksi. Siinä ajassa kukaan ei ehdi perustella olemassaolonsa oikeutusta.
Kymmenen tuntia elämää ei vauhdita kuoleman jälkeistä levymyyntiä.
Kymmenessä tunnissa ei tehdä brändiä.
Kymmenessä tunnissa ei verkostoiduta.
Minun oikeuskertymäni laskuri pantiin sentään käyntiin, vaikka se jäikin osoittamaan nollaa. Oikeudet, joita koko yhteiskunta on sitoutunut puolustamaan kaikkien jäsentensä osalta, kertyvät vähitellen yksilön varttuessa. Täydet yhteiskunnalliset oikeudet yhteiskunnan jäsen saa tullessaan täysi-ikäiseksi.
Kymmenen tunnin ikäinen on saanut oikeuden elämään, ellei sitä oteta häneltä pois, kuten minulta. Yleismaailmallisten ihmisoikeuksien ja lapsen oikeuksien julistusten mukaan minulle olisi kuulunut elämä, mutta minä kuolin ja minut haudattiin.
En saanut nauttia elämästä, kaikkein arvokkaimmasta ja ainutlaatuisesta katoavaisten olentojen lahjasta. Minun ei ollut kovin vaikea luopua kuolemattomuuden toivosta. En ehtinyt tavoitella sitä.
Kymmenen tuntia elämää.
Kymmenen tuntia yhteyttä kahvintuoksuisiin iltapäiviin, jolloin elämä kaartuu lempeästi kuin kukkia kastelemaan kumartunut selkä, tai hetkiin joina fantasiat ottavat vallan ja suusta pääsee valittava parahdus joka on kuolemalle sukua ja joka kohdataan sokeina ja kuuroina, tietämättä mihin nyt joudutaan, tuskaan vai riemuun, kaikki menetetään ja hukassa ollaan; mutta ilon ja valon ääni se on, rakkauden korkea laulu.
Siitä minä sain alkuni.
(Ei kenenkään maa 2006)
Siinä ajassa ehtii aistia sairaalatekstiilien kalmanmakean tuoksun, antaa ihmiselle nimen, käydä komennettuna, tahdottomasti juomassa kupin seisonutta kahvia sairaalan baarissa, katsoa huolimattomasti meikattuihin silmiin, täristä kauhusta tupakalla ulkoportailla, seurata ambulanssihenkilöstön siirtävän paareilla jalatonta miestä autosta ala-aulan lattialle ja lopulta tulla talutetuksi harmaalle muovituolille.
Se aika on elämän mittainen.
Minua odotettiin, minä tulin ja lähdin.
Kymmenen tuntia riittää hädin tuskin työpäiväksi aikana, jolloin ihmiset syntyvät tuotannontekijöiksi, oikeammin tuotantokustannuksiksi. Siinä ajassa kukaan ei ehdi perustella olemassaolonsa oikeutusta.
Kymmenen tuntia elämää ei vauhdita kuoleman jälkeistä levymyyntiä.
Kymmenessä tunnissa ei tehdä brändiä.
Kymmenessä tunnissa ei verkostoiduta.
Minun oikeuskertymäni laskuri pantiin sentään käyntiin, vaikka se jäikin osoittamaan nollaa. Oikeudet, joita koko yhteiskunta on sitoutunut puolustamaan kaikkien jäsentensä osalta, kertyvät vähitellen yksilön varttuessa. Täydet yhteiskunnalliset oikeudet yhteiskunnan jäsen saa tullessaan täysi-ikäiseksi.
Kymmenen tunnin ikäinen on saanut oikeuden elämään, ellei sitä oteta häneltä pois, kuten minulta. Yleismaailmallisten ihmisoikeuksien ja lapsen oikeuksien julistusten mukaan minulle olisi kuulunut elämä, mutta minä kuolin ja minut haudattiin.
En saanut nauttia elämästä, kaikkein arvokkaimmasta ja ainutlaatuisesta katoavaisten olentojen lahjasta. Minun ei ollut kovin vaikea luopua kuolemattomuuden toivosta. En ehtinyt tavoitella sitä.
Kymmenen tuntia elämää.
Kymmenen tuntia yhteyttä kahvintuoksuisiin iltapäiviin, jolloin elämä kaartuu lempeästi kuin kukkia kastelemaan kumartunut selkä, tai hetkiin joina fantasiat ottavat vallan ja suusta pääsee valittava parahdus joka on kuolemalle sukua ja joka kohdataan sokeina ja kuuroina, tietämättä mihin nyt joudutaan, tuskaan vai riemuun, kaikki menetetään ja hukassa ollaan; mutta ilon ja valon ääni se on, rakkauden korkea laulu.
Siitä minä sain alkuni.
(Ei kenenkään maa 2006)
Lähteitä ja viittauksia
Jalonen, Olli: Hitaasti kudotut nopeat hetket: kirjoittamisen assosiaatiosta 1900-luvun suomalaisessa proosassa. Otava 2006
Kirjallisia elämyksiä: alkukivistä toiseen elämään. Toim. Yrjö Hosiaisluoma et al. Juhani Niemen 60-vuotisjuhlakirja. SKS 2007
Kirstinä, Leena: Kansallisia kertomuksia: suomalaisuus 1990-luvun proosassa. SKS 2007
Kotimaisia nykykertojia 1-2. Toim. Ismo Loivamaa. BTJ Kirjastopalvelu 2003
Laji, tekijä, instituutio. Toim. Tuomo Lahdelma et al. SKS 2004
Mäkinen, Kirsti: Kaksi novellia, kaksi näkökulmaa. Teoksessa Yön ja päivän kartta. Toim. Kirsti Mäkinen. WSOY 1993
Piikkilä, Tuula: Kertomuksen maailmat, keskustelun kehykset ja kielen avaruus Juha Seppälän romaanissa Luru. Teoksessa Laulujen lumossa: kirjallisuudentutkijoiden ja kirjailijoiden seireenilauluja professori Yrjö Varpiolle hänen 60-vuotispäivänään 7.11.1999. Toim. Yrjö Hosiaisluoma. Tampere University Press
Piikkilä, Tuula: "Minua ei ole. Sinua ei ole": negaatio kerronnan vuorovaikutusta jäsentävänä periaatteena Juha Seppälän romaanissa Jumala oli mies. Kirjallisuudentutkijain seuran vuosikirja 56. SKS 2003
Ojajärvi, Jussi: Supermarketin valossa: kapitalismi, subjekti ja minuus Mari Mörön romaanissa Kiltin yön lahjat ja Juha Seppälän novellissa "Supermarket". SKS 2006