Seppälä, Juha

Se teki minusta ihmisen.
Siinä ajassa ehtii aistia sairaalatekstiilien kalmanmakean tuoksun, antaa ihmiselle nimen, käydä komennettuna, tahdottomasti juomassa kupin seisonutta kahvia sairaalan baarissa, katsoa huolimattomasti meikattuihin silmiin, täristä kauhusta tupakalla ulkoportailla, seurata ambulanssihenkilöstön siirtävän paareilla jalatonta miestä autosta ala-aulan lattialle ja lopulta tulla talutetuksi harmaalle muovituolille.
Se aika on elämän mittainen.
Minua odotettiin, minä tulin ja lähdin.
Kymmenen tuntia riittää hädin tuskin työpäiväksi aikana, jolloin ihmiset syntyvät tuotannontekijöiksi, oikeammin tuotantokustannuksiksi. Siinä ajassa kukaan ei ehdi perustella olemassaolonsa oikeutusta.
Kymmenen tuntia elämää ei vauhdita kuoleman jälkeistä levymyyntiä.
Kymmenessä tunnissa ei tehdä brändiä.
Kymmenessä tunnissa ei verkostoiduta.
Minun oikeuskertymäni laskuri pantiin sentään käyntiin, vaikka se jäikin osoittamaan nollaa. Oikeudet, joita koko yhteiskunta on sitoutunut puolustamaan kaikkien jäsentensä osalta, kertyvät vähitellen yksilön varttuessa. Täydet yhteiskunnalliset oikeudet yhteiskunnan jäsen saa tullessaan täysi-ikäiseksi.
Kymmenen tunnin ikäinen on saanut oikeuden elämään, ellei sitä oteta häneltä pois, kuten minulta. Yleismaailmallisten ihmisoikeuksien ja lapsen oikeuksien julistusten mukaan minulle olisi kuulunut elämä, mutta minä kuolin ja minut haudattiin.
En saanut nauttia elämästä, kaikkein arvokkaimmasta ja ainutlaatuisesta katoavaisten olentojen lahjasta. Minun ei ollut kovin vaikea luopua kuolemattomuuden toivosta. En ehtinyt tavoitella sitä.
Kymmenen tuntia elämää.
Kymmenen tuntia yhteyttä kahvintuoksuisiin iltapäiviin, jolloin elämä kaartuu lempeästi kuin kukkia kastelemaan kumartunut selkä, tai hetkiin joina fantasiat ottavat vallan ja suusta pääsee valittava parahdus joka on kuolemalle sukua ja joka kohdataan sokeina ja kuuroina, tietämättä mihin nyt joudutaan, tuskaan vai riemuun, kaikki menetetään ja hukassa ollaan; mutta ilon ja valon ääni se on, rakkauden korkea laulu.
Siitä minä sain alkuni.
(Ei kenenkään maa 2006)