Piippu
Tyyppi
novellit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Tekstinäyte
PIIPPU
Piippuja on monenlaisia niin
kuin ihmisiäkin. On isoja, pieniä, suoria ja vääriä. Piipunpolton idea on sama kuin ihmiselämän: palamista yritetään pitkittää, sammuminen on yhtä kuin tappio ja kuolema.
Piippu on kaunis esine. Sitä on mukava pitää kädessä. Se on mukava ottaa suihin ja sitä voi kannatella kämmenellä kuin kiveksiä. Jos sillä heittää jotakuta keskelle otsaa, varmasti sattuu. Se kurahtelee kodikkaasti ja tuttavallisesta kuin ymmärtävä ystävä. Joskus se saattaa kusta suuhun - niin kuin ystävä.
Piipun savu tarjoaa suojaavan verhon sitä kaipaavalle. Sen turvista voi huudella hävyttömyyksiä. Sen takaa on helpompi katsoa naista silmiin. Nainen on piipulle mustasukkainen, koska mies hiplaa sitä jatkuvasti ja osoittaa sille rakkautta, hyväilee sitä huulillaan, tunkee sormeaan sen pesään ja rassaa sen ahtaita reikiä. Piipputeline on haaremi, piipunpolton avulla kierretään monogamian vaatimus.
Mies valitsee usein piippunsa mulkkunsa mukaan. Jäntevän suonikkaan miehenkorston suupielessä ette näe pientä nysää, vaan siinä roikkuu aika hujakka jota mies käsittelee kuin lekaa. Sitä vaille ettei mies ala survoa sitä kiihkoissaan jonkun ohikulkevan naisen haaroihin. Tämmöiseen piippuun naiset kiinnittävät kadulla huomiota, koska se on esille pantu, kutsuva fallos. Piippu on viesti, ja piipun kieli on häpykieli.
Kyllä pienellä, näppärällä piipullakin tuloksiin päästään: sitä imetään ja livotaan taajaan, liukkaasti, niin että punainen kieli vilkkaa kuin sammakoita kärpäsjahdissa, se on joka paikassa yhtä aikaa ja kulkee suupielestä toiseen kuin väkkärä.
Alkuvoimaisissa yhteisöissä naiset eivät kaihda kaikkien nähden ottamasta piippua suuhunsa. He lutkuttavat sitä himokkaasti; myös näennäissivistyneet naiset imevät varsin mielellään mutta salaa.
Piippuja on monenlaisia niin
kuin ihmisiäkin. On isoja, pieniä, suoria ja vääriä. Piipunpolton idea on sama kuin ihmiselämän: palamista yritetään pitkittää, sammuminen on yhtä kuin tappio ja kuolema.
Piippu on kaunis esine. Sitä on mukava pitää kädessä. Se on mukava ottaa suihin ja sitä voi kannatella kämmenellä kuin kiveksiä. Jos sillä heittää jotakuta keskelle otsaa, varmasti sattuu. Se kurahtelee kodikkaasti ja tuttavallisesta kuin ymmärtävä ystävä. Joskus se saattaa kusta suuhun - niin kuin ystävä.
Piipun savu tarjoaa suojaavan verhon sitä kaipaavalle. Sen turvista voi huudella hävyttömyyksiä. Sen takaa on helpompi katsoa naista silmiin. Nainen on piipulle mustasukkainen, koska mies hiplaa sitä jatkuvasti ja osoittaa sille rakkautta, hyväilee sitä huulillaan, tunkee sormeaan sen pesään ja rassaa sen ahtaita reikiä. Piipputeline on haaremi, piipunpolton avulla kierretään monogamian vaatimus.
Mies valitsee usein piippunsa mulkkunsa mukaan. Jäntevän suonikkaan miehenkorston suupielessä ette näe pientä nysää, vaan siinä roikkuu aika hujakka jota mies käsittelee kuin lekaa. Sitä vaille ettei mies ala survoa sitä kiihkoissaan jonkun ohikulkevan naisen haaroihin. Tämmöiseen piippuun naiset kiinnittävät kadulla huomiota, koska se on esille pantu, kutsuva fallos. Piippu on viesti, ja piipun kieli on häpykieli.
Kyllä pienellä, näppärällä piipullakin tuloksiin päästään: sitä imetään ja livotaan taajaan, liukkaasti, niin että punainen kieli vilkkaa kuin sammakoita kärpäsjahdissa, se on joka paikassa yhtä aikaa ja kulkee suupielestä toiseen kuin väkkärä.
Alkuvoimaisissa yhteisöissä naiset eivät kaihda kaikkien nähden ottamasta piippua suuhunsa. He lutkuttavat sitä himokkaasti; myös näennäissivistyneet naiset imevät varsin mielellään mutta salaa.