Mila Teräs

Mila Teräs on vahvasti päijäthämäläinen kirjailija. Hän on syntyjään Lahdesta ja asuu nykyään Orimattilassa. Hän on kirjoittanut kaksi nuortenkirjaa Tyttö tulevaisuudesta (2004) ja Sininen huone (2006), joita erinomaisesti voivat lukea myös aikuiset lukijat. Tällä hetkellä Mila Teräs keskittyy uuden kirjan kirjoittamiseen ja hoitaa pientä tytärtään. Kirjailija on menestynyt useissa kirjoituskilpailuissa. J.H.Erkon novellikilpailussa hän tuli kolmanneksi vuonna 2000 ja sai kunniamaininnan vuonna 2002. Sininen huone oli vuoden 2006 Topelius-palkintoehdokas.

Mila Teräksen nuortenkirjoissa on näyttämönä nykyajan nuorten maailma mutta myös mennyt aika. Erityisesti esikoisteoksessa Tyttö tulevaisuudesta kuljetetaan hienosti kahta aikakautta rinnakkain. Kieli on soljuvaa ja runollista. Menneessä ajassa kieli muuttuu aikakauteen sopivaksi sanontoineen ja murteineen. Tarina on samanaikaisesti 2000-lukua, historiallinen ja fantasiaa. Vaikka kirjassa käsitellään vaikeitakin aiheita, hyväsydäminen päähenkilö, 16-vuotias Aada, on kaikkea muuta kuin epätoivoinen tapaus. Outo kesätyö Matilda Taulaniemen kukkien kastelijana johdattaa Aadan tapaamaan ompelijatar Tildan ja tämän viinaanmenevän Lotta-tädin sekä lukuisan joukon ihmisiä 1800-luvun lopun maalaiskylästä. Kahdessa eri ajassa kuljetetaan lähes identtistä tarinaa: nuoren tytön raskautta tai raskauden pelkoa, sydänsuruja, perhehuolia, köyhyyttä, sinnikästä uskoa parempaan tulevaisuuteen ja ystävyyttä. Nykyajassa Aada on aloittamassa lukiota. Kotona sängynpohjalla makaa krapulainen ja masentunut työtön äiti, jääkaapissa on vain tölkki vanhaa maitoa. Kouluihastus Joonas on Aadalle arvoitus, joka vain ei tunnu saavan ratkaisua.  Paras ystävätär Silja kulkee Erkan kanssa ja tuntuu tietävän paljon enemmän seurustelusta ja seksistä kuin Aada. Menneisyydessä nuori ompelijatar Tilda on jäänyt raskaaksi suhteestaan huikentelevaiseen Eliakseen, joka on lupautunut naimisiin pappilan Ulrikan kanssa. Lotta-täti juopottelee kotimökissä ja pian Tildalla onkin kaksi huollettavaa; Lotta-tädin lisäksi myös Amanda-vauva. Eletään alkavan suomalaisuuden aikaa, kehitys menee eteenpäin mutta toisaalta monet yhteiskunnalliset epäkohdat ja köyhyys vaivaavat. Aikakaudesta riippumatta ihmisillä tuntuu olevan samankaltaisia ongelmia. Ihmiset kaipaavat, huolehtivat, surevat ja tietysti iloitsevat vuosisadasta toiseen. Ystävyys on aina tärkeää – joskus jopa hengenpelastavaa.

Sinisessä huoneessa liikutaan pikku kaupungissa 17-vuotiaan Sigridin maailmassa. Sigrid on kunnollinen perhetyttö, taiteesta kiinnostunut, lukion keskeyttänyt mutta käy töissä taidevälineitä myyvässä kaupassa. Sigrid pitää itsestään huolta, pitää ehkäisystä huolta. Miten hän siten voi olla raskaana? Kotona välit perheeseen ovat hyvät joskin vähän etäiset. Poikaystävällä, yo-kirjoituksiin valmistuvalla Sampsalla, häämöttävät edessä akateemiset opinnot. Sigridin pitäisi pyrkiä taidekouluun tai kauppaopistoon. Tyttökavereiden kanssa pitäisi ottaa ilo irti nuoruudesta ja nauttia vapaudesta, joten miten ihmeessä tässä kuviossa Sigridistä voisi tulla äiti? Kirjassa kuvataan nuoren naisen tuntoja matkalla äitiyteen. Äitiyden mysteeri on ihan yhtä suuri teini-ikäiselle, kolmekymppiselle tai nelikymppiselle ensisynnyttäjälle. Siksi kirjan voi lukea raskausajan kuvauksena iästä riippumatta. Äitiyteen liittyvät kysymykset, pelot, ahdistukset ja odotukset, unohtamatta raskaana olevan naisen fysiikassa tapahtuvia muutoksia ja synnytystä, kuvataan aidolla tunteella ja tietämyksellä. Yhtä lailla kirjassa kuvataan äidiksi kasvavan nuoren naisen onnen tunteita, pohjatonta, mystistä, selittämätöntä iloa ja ylpeyttä. Samalla kirja on nuoren naisen kehityskertomus. Äidiksi tulemisteeman ohella kuvataan ensirakkauden loppumista, vastuulliseksi kasvamista, itsensä ja perheensä hyväksymistä, eri-ikäisten ihmisten ystävystymistä, ennakkoluulojen rikkoutumista. Kirjan päähenkilö on selviytyjä, jonka tulevaisuus säihkyy kaikissa väripaletin sävyissä.

MilaTeräs ehti ystävällisesti vastaamaan muutamiin kysymyksiin. Lämpimät kiitokset tästä kirjailijalle ja luomisvoimaista kevättä!

Olet kirjoittanut kaksi nuorten kirjaa. Miksi haluat kirjoittaa juuri nuorille tai nuorten maailmasta?

Kahta ensimmäistä kirjaa kirjoittaessani olin itse noin 10 vuotta vanhempi kuin kirjojeni päähenkilöt. En siis ollut liian vanha muistaakseni päähenkilöideni ikäisten ihmisten elämää. Toisaalta minulla oli myös sopivasti etäisyyttä senikäisten elämään, mikä helpotti kirjoittamista. Ikä ja elämänkokemus tuonevat lisää varmuutta kirjoittaa aikuisista. Yleisesti ottaen olen kiinnostunut nimenomaan ihmisestä, en tietynikäisistä ihmisistä. Jatkossa toivon kirjoittavani myös lapsille ja aikuisille. Nuorista kirjoittaminen on sekä mielenkiintoista että haastavaa; nuoruudessa eletään suurten tunteiden ja muutosten aikaa, jolloin ihminen etsii omaa identiteettiään ja paikkaansa maailmassa.

Kielesi on runollista ja ilmavaa, erityisesti esikoiskirjassa Tyttö tulevaisuudesta. Hiotko ilmaisua pitkään vai tuleeko kielen runollisuus ja kauneus ”lähes itsestään”?

Runollinen ilmaisu, muun muassa runsas kielikuvien käyttö on minulle luontevin tapa kirjoittaa. Pyrin kirjoittaessani myös tiivistämään ilmaisuani. Totta kai myös hion ja viimeistelen lauseitani pitkään.

Sininen huone kertoo nuoren naisen, 17-vuotiaan Sigridin yllätysraskaudesta. Viittasit teiniraskausteemaan jo esikoiskirjassasi. Miksi juuri tämä teema?

Raskaus aiheena alkoi kiinnostaa minua odottaessani esikoistytärtäni. Tutkin aihetta, otin siitä selvää ja myös kirjoitin omista tuntemuksistani muun muassa päiväkirjamuistiinpanoja. Huomasin, että raskauteen liittyy paljon sellaisia hiljaisia ruumiin ja mielen tuntemuksia, joille ei ole helppo löytää kielellistä ilmaisua. Romaanini on yksi yritys löytää niitä sanoja. Sigridin kertomus on yksi mahdollinen kehityskaari tytöstä äidiksi - osin keksitty, osin kuultu ja osin myös itse koettu. En tahtonut kirjoittaa omanikäisestäni, lähes kolmikymppisestä äidistä. Etäännytin tarinan itsestäni valitsemalla kirjani päähenkilöksi täysin eri tilanteessa olevan naisen kuin itse olin.

Onko sinulla jo uusi kirja tekeillä?

Viimeistelen parhaillani kolmannen romaanini ensimmäistä versiota. En juuri pidä kirjoittamisessani taukoja, vaan minulla on aina jotakin työn alla. Uusin käsikirjoitukseni sekoittaa kahta aikakautta, keskiaikaa ja nykyaikaa, muttei kuitenkaan ole aikamatkustustarina kuten esikoisromaanini.

Olet pienestä pitäen kirjoittanut päiväkirjaa. Miksi se on sinulle tärkeää?

Olen ehkä oppinut kirjoittamisen hengityksenomaiseen tapaan ja rutiiniin pitämällä jatkuvasti päiväkirjaa. Päiväkirja auttaa minua käsittelemään ajatuksiani ja tunteitani. Omassa päiväkirjassani voin olla niin paljas kuin tahdon, päinvastoin kuin voisin esimerkiksi blogissa tehdä. Se, että saa olla teksteissään aivan auki, tekee hyvää myös mielelle.

Sanojen ajan makuasioissa kerrot, että seinälläsi riippuu Gallen-Kallelan Ad-Astra –taulu itse taiteilemanasi jäljennöksenä. Harrastat siis maalaamista kuten Sinisen huoneen Sigrid. Millaisia eri asioita kirjoittaminen ja maalaaminen sinulle antavat?

Viime aikoina maalaamiseni on jäänyt hieman vähemmälle. Äitinä ja kirjantekijänä aikaa ei tahdo enää riittää samoin kuin ennen. Maalaamisessa kuten kirjoittamisessakin otan maailman haltuun omalla tavallani. Näytän muiden silmille, kuinka itse sen koen. Molemmissa taidelajeissa kyse on periaatteessa samasta asiasta – vain instrumentti on eri.

Minkälaisia kirjoja ottaisit mukaan lomamatkalle?

Lomamatkalle voisin kuvitella ottavani mukaan joitain lyhyitä kaunokirjallisia tekstejä, runoja esimerkiksi. Lomalla en nimittäin haluaisi uppoutua kirjoihin, vaan kokea uusia maisemia kaikilla aisteillani. Runot voisivat kyllä virittää minut sopivaan mielentilaan ottamaan vastaan uusia maisemia ja elämyksiä kirjoittajan näkökulmasta.

Entä millaisista kirjoista et alkuunkaan pidä?

Ei ole varmasti olemassa mitään tiettyä lajityyppiä, josta en yksiselitteisesti pitäisi. Sotaromaanit jäävät minulta usein lukematta, samoin kuin puhtaasti viihteelliset rakkauslukemistot. Yleisesti ottaen pyrin olemaan kirjojen suhteen kuitenkin melko ennakkoluuloton.

Mikä on viime aikojen mieleenpainuvin lukukokemuksesi?

Pasi Ilmari Jääskeläisen Lumikko ja yhdeksän muuta on virkistävän erilainen ja mukaansatempaava, realismia ja fantasiaa sekoittava romaani.

Kirjailijoiden työväline on sana. Mikä on sinun lempisanasi? Vai onko niitä liian monta?

Olen joskus miettinyt sitä, mikä on suomen kielen kaunein sana. Olen päätynyt siihen, että sen täytyy olla valo.
 

- Satu Vähämaa - Viimeksi päivitetty 13.10.2007

Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 10.7.2013