Annika Idström

1980-luvulla suomalaiseen proosaan kehittyi pahan koulukunnaksi kutsuttu ilmiö. Tälle koululle on leimallista pahan ongelman pohdinta ja tarkastelu: ihmisen psyyken, seksuaalisuuden, groteskiuden ja väkivallan illuusioton kuvaus.

Idströmin tuotannossa pahuus näyttäytyy kerta toisensa jälkeen miehen ja naisen parisuhteessa tai lasten ja aikuisten välisessä kanssakäymisessä. Viettielämän pimeät voimat johtavat julmuuteen ja väkivaltaan. Rakkaus on riisuttu romantiikasta; se on valtapeliä ja nälkää, hapuilua. Teosten henkilöt elävät kylmässä, illuusiottomassa, jatkuvan kaipuun ja julmuuden maailmassa, jossa vuorovaikutus ihmisten kesken on vahingoittunutta tai muuten problemaattista.

Toisaalta ihminen rinnastuu Idströmillä usein eläimeen: vietit saavat ylivallan ratiosta, ja 'kehityksestään' huolimatta ihminen on villieläin. Yksi Idströmin tuotantoon helposti liitettävä kysymys voisikin olla: Mikä on luonnon ja ihmisen välinen yhteys?

Idströmin romaaneissa perhe on julkinen yksikkö, jonka kulissien taakse kätkeytyy monimutkainen ja pimeä valtapeli. Parisuhde- ja perhedynamiikka on keskeneräistä, rakkautta ja vihaa ei voi erottaa toisistaan. Isäni, rakkaani -teoksessa päähenkilö Laura on vihan motivoima; Kirjeitä Trinidadiin puolestaan esittelee Raamatun maasta Israelista pyhyyden kääntöpuolen: kauhean. "Luvattu maa" on paradoksi.

Idströmin kaikissa teoksissa rakkauden ideaali murretaan. Perhe on negatiivisten ja tulehtuneiden tunteiden, ristiriitojen ja traumojen näyttämö. Insestitabua rikotaan sekä Veljeni Sebastianissa että Isäni, rakkaani-romaaneissa. Traumaattisuus näkyy sekä lasten ja vanhempien että miehen ja naisen välisessä suhteessa. Rakkaus synnyttää kärsimystä, ja toisaalta rakkaus kyseenalaistetaan.

Idströmille on ominaista realismin ja surrealismin sekoittuminen. Realismi näkyy hänen tuotannossaan mm. romantiikan puuttumisena sekä ihmisen raadollisuuden konkreettisena kuvaamisena. Teoksissa on konkreettinen alusta (kuten ravintola tai verovirasto), mutta tosivalhe ja unifantasia sekoittuvat toisiinsa. Surrealismi osoittautuu usein ihmisestä itsestään kumpuavan tuntemattoman nostattamaksi unimaiseksi uhaksi.

Idströmin teoksissa todellisuus merkitsee sitä, ettei ihminen ole eheä ja kokonainen, vaan rikkinäinen, kammottavalla tavalla yksinäinen - vihan, kaipuun ja halun riivaama. Hänen romaaniensa henkilöille on leimallista puuttuva tai valheellisella pohjalla lepäävä käsitys omasta identiteetistä. Identiteetin löytäminen ja uudelleenmuodostaminen on yksi projekteista, jotka kulkevat romaanien läpi (esim. Luonnollisen ravinnon kansanedustaja, Isäni, rakkaani -romaanin Laura, Trinidadin verovirkailija).

Idströmin tuotannossa ruoka, nälkä ja syöminen kytkeytyvät kiinteästi rakkauteen ja sen puutteeseen sekä seksuaaliseen haluun. Nälkä vaivaa, kun ihminen on vailla jotakin: rakkautta, perhettä, parisuhdetta.

Romaanissa Isäni, rakkaani syöminen saavuttaa mässäilyn, pahan olon ja itseinhon ääripäät. Sydämenmuotoiset tartarpihvit symboloivat seksuaalista nälkää. Veljeni Sebastian kuvaa yksittäisen leivoksen äidin ja pojan välisen suhteen sisältämän eroottisen jännitteen metaforana. Teoksessa Kirjeitä Trinidadiin ihminen saa eläimen ominaisuuksia: mies näkee itsensä sutena, joka ahmaisee torjuvan, petollisen vaimon.

Sinikka Vuola - 2001

Viimeksi päivitetty 8.11.2011

Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 13.1.2013