Nina Banerjee-Louhija

Nina Banerjee-Louhijan romaanien keskeisiä teemoja ovat identiteetti, intohimo ja Intia. Teemat ja niiden lukuisat variaatiot lomittuvat toisiinsa ja sivuavat eri teoksissa kiinnostavasti monikulttuurisuutta. Banerjee-Louhijan päähenkilöitä ovat naiset, jotka ovat yleensä kirjailijoita tai lääkäreitä, usein molempia. Neljässä romaanissa (esikoisteos Valkoisen orkidean maa, 1983; Mimoosan vuosi, 1986; Sinä se olet, 1987; Kuin varjo kuvastimessa, 2001) on päähenkilönä suomalais-intialainen kirjailija-lääkäri Gita Roy, jota Banerjee-Louhija itse on kutsunut alter egokseen.

Intia on teoksissa voimakkaasti läsnä. Naispäähenkilöillä on joko intialainen isä, aviomies tai rakastaja. Monikulttuurinen tausta vaikuttaa oleellisesti päähenkilöiden identiteetin rakentumiseen. Banerjee-Louhija pohtii paljon idän ja lännen eroja, mutta hänen lähtökohtansa on yksilö. Suomalais-intialainen päähenkilö on idän ja lännen kohtauspiste. Länsi ja itä, eurooppalaisuus ja intialaisuus kietoutuvat päähenkilöissä tiukasti yhteen. Päähenkilö etsii identiteettiään eurooppalaisen ja intialaisen mentaliteetin, maailmankatsomuksen ja elämänasenteen välimaastossa. Ristiriita idän ja lännen välillä saattaa olla protagonistin sisäinen tai eri kulttuureja edustavien rakastavaisten välinen. Päähenkilönaiset löytävät kulttuurien välisen ristiriidan kautta oman identiteettinsä, seksuaalisuutensa ja naiseutensa. Intialaiset myytit ja jumalaistarut punoutuvat osaksi romaanien tarinoita ja auttavat osaltaan päähenkilöä ymmärtämään omaa intialaisuuttaan. Eheytyneen protagonistin kulttuuriset ja henkiset arvot tulevatkin pääasiassa idästä, itsellisyys ja riippumattomuus ovat läntistä perua.

Identiteetin rakentumista Banerjee-Louhija tarkastelee usein myös naissukupolvien kautta. Isoäidit, äidit ja tyttäret ovat kiinteitä naisketjuja, joissa vahvuus siirtyy sukupolvelta toiselle. Ristiriidattomia nämä suhteet eivät ole, mutta naisia yhdistää rohkeus kohdata elämän erilaiset haasteet. Valon kantajassa (1999) naissukupolvia on viisi, Värikierteessä (2005) kolme, Bengalin punaisessa hämärässä (1990) Nina B. etsii vastausta intialaisen isoäitinsä arvoitukseen ja Valkoisen orkidean maassa Gita Roy kohtaa lukuisia eri-ikäisiä intialaisia sukulaisnaisiaan. Kulttuurien välisiä yhtäläisyyksiä ja eroja etsitään etenkin intialaisten ja suomalaisten isoäitien kautta. Suomessa ja Intiassa naisten elämää ovat rajanneet aivan erilaiset reunaehdot, mutta erojen ohikin ovat sukulaisuussuhteeseen joutuneet erimaalaiset naiset voineet kirjeitse rakentaa ymmärrystä ja luottamusta toisiinsa. Banerjee-Louhijan naiset ovat vahvoja henkilöitä, jotka haluavat löytää oman identiteettinsä, olla kokonaisia ihmisiä. Etsiminen ei ole helppoa ja oman identiteetin löytymisen hinta on usein suuri niin Intiassa kuin Suomessakin.

Vahva aistillisuus on kuulunut kirjailijan teoksiin alusta lähtien, mutta hallitsevimmin aihe näkyy eroottisessa aikuisten sadussa Flora (1993) sekä eri maiden mytologioita ja magiaa tutkivaa Geminnaa käsittelevässä Merinoidassa (1995). Banerjee-Louhijan romaanien sisältämä intohimo ei liity pelkästään seksuaalisuuteen, vaan intohimon kohteena on usein myös meri ja purjehtiminen, oma työ tai taiteentekeminen. Meri liittyy oleellisesti moniin Banerjee-Louhijan teoksiin. Henkilöt asuvat Etelä-Ranskan rannikolla (Flora; Sata vuotta eiliseen, 1996) tai purjehtivat maailman meriä (Merinoita; Merenjakaja, 2003; matkakirja Purjehdus on elämäämme, 1983, yhdessä Antti Louhijan kanssa). Merellä ja purjehduksella on vahva merkitys teosten henkilöille, koska ne symboloivat vaihtoehtoista elämänkatsomusta ja edustavat erilaista elämäntapaa.

Suomalaisessa kirjallisuudessa Nina Banerjee-Louhija on harvinaisuus. Hänen teostensa miljööt ovat kansainvälisiä: Suomi, Intia, Etelä-Ranska, Lontoo, Kuuba, Meksiko ja Karibian meri. Hän tarkastelee lännen ja idän erilaisen kulttuuriperinnön välissä omaa tietään etsivää naista, joka usein vielä asuu kolmannessa kulttuuriympäristössä (lähinnä Etelä-Ranska). Myös koulutuksen kautta hankittu ammatti ja todellinen kutsumus aiheuttavat ristipaineita. Monissa romaaneissa päähenkilö hylkääkin lääkärin ammattinsa ja ryhtyy kirjailijaksi. Banerjee-Louhija on hyvin aistivoimainen kirjoittaja, jonka teoksissa aistillisuus on kokonaisvaltaista ja ihmisen ratkaisuja vahvasti määrittävää.

Hienon matkan kirjailijan ajatuksiin ja romaaneihin voi tehdä teoksen Merenjakaja - kirjailijan muistikirja: triptyykki mereltä, maasta & maailmalta avulla. Se on kiinnostava kuvaus romaanin kirjoittamisesta sekä purjehtimisen, matkojen ja vaihtuvien kulttuurien kirjailijassa herättämistä ajatuksista.

- Tuija Lassila - Viimeksi päivitetty 20.12.2007

Teksti julkaistu Sanojen ajassa aikaisemmin.
Siirretty Kirjasampoon: Kimmo Leijala / 9.1.2013