Kuvanveistäjän tytär
Tyyppi
tietokirjat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kuvanveistäjän tytär on kirjailijan muistelma lapsuudestaan boheemissa taiteilijaperheessä. Teos koostuu novellimaisista luvuista jotka on kerrottu lapsen näkökulmasta: lapsen mielikuvitus ja todellisuus kietoutuvat yhteen ja tuloksena on omanlaisensa maailma, jonka on helppoa kuvitella olleen myös muumien taustalla. Teoksen miljöitä ovat niin kuvanveistäjä-isän hallitsema ateljeekoti kuin kesäinen Pellinki ja meri. Jansson kuvaa isän omalaatuiseksi hahmoksi, joka ei pidä naisista, "rouvista", paitsi tietenkin äidistä, sillä "äiti ei ole mikään rouva ja hän ottaa aina hatun pois päästä" (s.82).
Isä on kova juhlimaan ja tavan takaa ateljeessa istuukin koko joukko muita taiteilijoita - aina miehiä - pikkutunneille saakka. Isä myös rakastaa eläimiä ja ateljeessa lenteleekin haitaksi asti lisääntymisintoisia kanarialintuja, "rottakulta" näyttää silloin tällöin kuonoaan terraariostaan ja Poppolino-apina aiheuttaa mustasukkaisuuskohtauksia minäkertojalle, sillä "äidin jälkeen isä rakastaa Poppolinoa eniten koko maailmassa" (s. 82). Äidin Jansson taas kuvaa luotettavana, turvallisena hahmona, joka mukautuu isän oikkuihin, olipa sitten kyse yllätysjuhlista tai lähistöllä sattuneen tulipalon bongaamisesta keskellä yötä koko perheen voimin. Äiti pitää taiteilijaperheen taloutta pystyssä ja tekee siinä sivussa omia kuvitustöitään, sen minkä ehtii. Tove Jansson tavoittaa onnistuneesti lapsen tavan ajatella. Hän kuvaa lämpimästi lapsuuttaan, joka teoksessa näyttäytyy onnellisena ja turvallisena, sekä perhettä, jossa työ on lapsellekin pyhä asia, luovuus kukoistaa ja jonka jäsenet antavat toisilleen tilaa olla sellaisia kuin ovat.
- Silene Lehto/ Sanojen aika
Isä on kova juhlimaan ja tavan takaa ateljeessa istuukin koko joukko muita taiteilijoita - aina miehiä - pikkutunneille saakka. Isä myös rakastaa eläimiä ja ateljeessa lenteleekin haitaksi asti lisääntymisintoisia kanarialintuja, "rottakulta" näyttää silloin tällöin kuonoaan terraariostaan ja Poppolino-apina aiheuttaa mustasukkaisuuskohtauksia minäkertojalle, sillä "äidin jälkeen isä rakastaa Poppolinoa eniten koko maailmassa" (s. 82). Äidin Jansson taas kuvaa luotettavana, turvallisena hahmona, joka mukautuu isän oikkuihin, olipa sitten kyse yllätysjuhlista tai lähistöllä sattuneen tulipalon bongaamisesta keskellä yötä koko perheen voimin. Äiti pitää taiteilijaperheen taloutta pystyssä ja tekee siinä sivussa omia kuvitustöitään, sen minkä ehtii. Tove Jansson tavoittaa onnistuneesti lapsen tavan ajatella. Hän kuvaa lämpimästi lapsuuttaan, joka teoksessa näyttäytyy onnellisena ja turvallisena, sekä perhettä, jossa työ on lapsellekin pyhä asia, luovuus kukoistaa ja jonka jäsenet antavat toisilleen tilaa olla sellaisia kuin ovat.
- Silene Lehto/ Sanojen aika
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Alkukieli
Palkinto
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ilmestymisaika
Sivumäärä
126
Kustantaja
Kieli
Kääntäjä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
175
Kustantaja
Kieli
Kääntäjä
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
146