Iloisen lehmän runot
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
"Minusta tuli ILOINEN jo varhain,
niistä tulee joilla on vain vähän toivoa.
En TIETENKÄÄN itkenyt öisin,
nukuin navetassa poski lehmän vatsaa vasten.
Kaipuu on ihmiselle lohduksi annettu.
Tuuditin uneen koko navetan ja se katosi,
joskus rakastin niin että katosin itse."
Iloisen lehmän runot hurmaa ja hirvittää, pakottaa puskemaan pimeän läpi, uskaltamaan ihonalaisille reiteille. Vilja-Tuulia Huotarisen kolmannessa runokokoelmassa ilon olemus on julma ja muisti lehmän katseen mittainen: äkkisyvä, tummaa tyynen pinnan alla.
Minea lypsetään kuiviin, Anastasia putoaa ojaan ja Medeia romahtaa. Tamaran täytyy saada sukeltaa, vaeltaa yhä syvemmälle pohjaa pitkin, rakastua jokaiseen jonka voi menettää. Holly Golightly, ikiaikaista hentojen heimoa, kantaa ukkosta lapaluidensa päällä – eikä lakkaa hetkeksikään luottamasta. Vilja-Tuulia Huotarisen runokokoelmassa ilon olemus on julma ja muisti lehmän katseen mittainen: äkkisyvä, tummaa tyynen pinnan alla. Iloisen lehmän runot hurmaa ja hirvittää, pakottaa kohtaamaan. Kädestälukijan luona muistetaan vihdoin uskaltaa, uskalletaan muistaa. Minun täytyy saada sukeltaa, Tamara sanoo, aina uudelleen ja uudelleen. Minun täytyy! Varmemmin kuin linnut, ei voi sanoa että kevyesti se taittaa etäisyydet siipiensä alle ja puskee sarvensa pimeän läpi… Vilja-Tuulia Huotariselle (s. 1977) on myönnetty Tiina- palkinto vuonna 2006 ja Nuori Manner -palkinto vuonna 2007. Hänen edellinen kokoelmansa, kaunis ja inhimillinen runokirja Naisen paikka oli ehdolla arvostetun Tanssiva karhu -runopalkinnon saajaksi.
niistä tulee joilla on vain vähän toivoa.
En TIETENKÄÄN itkenyt öisin,
nukuin navetassa poski lehmän vatsaa vasten.
Kaipuu on ihmiselle lohduksi annettu.
Tuuditin uneen koko navetan ja se katosi,
joskus rakastin niin että katosin itse."
Iloisen lehmän runot hurmaa ja hirvittää, pakottaa puskemaan pimeän läpi, uskaltamaan ihonalaisille reiteille. Vilja-Tuulia Huotarisen kolmannessa runokokoelmassa ilon olemus on julma ja muisti lehmän katseen mittainen: äkkisyvä, tummaa tyynen pinnan alla.
Minea lypsetään kuiviin, Anastasia putoaa ojaan ja Medeia romahtaa. Tamaran täytyy saada sukeltaa, vaeltaa yhä syvemmälle pohjaa pitkin, rakastua jokaiseen jonka voi menettää. Holly Golightly, ikiaikaista hentojen heimoa, kantaa ukkosta lapaluidensa päällä – eikä lakkaa hetkeksikään luottamasta. Vilja-Tuulia Huotarisen runokokoelmassa ilon olemus on julma ja muisti lehmän katseen mittainen: äkkisyvä, tummaa tyynen pinnan alla. Iloisen lehmän runot hurmaa ja hirvittää, pakottaa kohtaamaan. Kädestälukijan luona muistetaan vihdoin uskaltaa, uskalletaan muistaa. Minun täytyy saada sukeltaa, Tamara sanoo, aina uudelleen ja uudelleen. Minun täytyy! Varmemmin kuin linnut, ei voi sanoa että kevyesti se taittaa etäisyydet siipiensä alle ja puskee sarvensa pimeän läpi… Vilja-Tuulia Huotariselle (s. 1977) on myönnetty Tiina- palkinto vuonna 2006 ja Nuori Manner -palkinto vuonna 2007. Hänen edellinen kokoelmansa, kaunis ja inhimillinen runokirja Naisen paikka oli ehdolla arvostetun Tanssiva karhu -runopalkinnon saajaksi.
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Palkinto
Tekstinäyte
Kun muut ryskivät
Kun muut ryskivät tiheikköjen läpi /
kullanruskea lehmä seuraa minua pienten puiden välistä, /
ei poikkea polulta. Holly Golightly on ikiaikaista heimoa, kapea ja kevyt, /
joskus pelkään että se menee ukkosen mukana, unohtuu sateeseen, /
ottaa myrskyn hentojen lapaluidensa päälle pelkästä lähimmäisenrakkaudesta. /
Kun se katoaa suolle, sumusta nousee kutsuhuuto, suovillan seasta /
lehmän toiveikas laulu, sen luottamus minuun ei hellitä hetkeksikään. /
Holly seuraa hyräillen, kiertää kanssani jokaisen mutkan kohti kotia, /
näin se tahtoo, siihen se on tehty, en tiedä miksi itken.
Niin kuin jänis juoksee auton valokiilassa
vaikka pimeydessä on sen ainoa toivo,
ruumis paljastaa varjonsa vain hitaasti, kauhulla.
Aina oli kylmä, aina piti kätkeä jäljet,
kämmenten väliin pienet sammakot,
sitten kysyttiin: Onko se elävä vai kuollut?
Jos vastattiin kuollut, avattiin nyrkki
jos elävä, puristettiin nyrkki kiinni.
Koskaan ei tiennyt.
Jostain oikeudentaju tulee,
jostain mikä on ollut väärin.
Kädestälukija sanoo:
Ilman surua ei voi valita mitään.
Silloin kun kuvittelet tekeväsi varmasti oikein
sinä kuvittelet kaiken.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
69