Huotarinen, Vilja-Tuulia

Vilja-Tuulia Huotarinen (s.1977 Lempäälä) on kirjailija ja opettaa luovaa kirjoittamista. Huotarinen on esiintynyt runoklubeilla ja muissa tilaisuuksissa, järjestänyt ja juontanut niitä, kirjoittanut alan lehtiin ja erilaisiin antologioihin sekä toimittanut lehtiä. Huotarinen toimi Lukufiiliksen päätoimittajana vuodet 2009-2013. Tällä hetkellä hän päätoimittaa Jano-lehteä runoilija ja kääntäjä Aki Salmelan kanssa.

Huotarinen kuului kuusi vuotta tamperelaiseen Muuntaja-ryhmään, joka tuli tunnetuksi improvisoidun runon esittämisestä. Ryhmässä tehtiin lavalla runoja yleisön antamista sanoista.

Huotarinen on perustanut Varsinais-Suomeen yhdessä muiden sanataideopettajien kanssa Sanataidekoulu Kratin, jonka puheenjohtajana toimi vuodet 2005-2008. Tampereella hän oli kirjoittajayhdistys Viitapiirin puheenjohtajana neljä vuotta ja valtakunnallisen Nihil Interit:n puheenjohtajana vuoden. Lisäksi Huotarinen on kuulunut Lounais-Suomen kirjailijoiden ja Nuoren Voiman Liiton hallitukseen useita vuosia. Suomen Kirjailijaliittoon hänet valittiin vuonna 2007.

Lukukeskus

---

ammatti: kirjailija

opinnot: FM Tampereen yliopistosta 2003
opintoja myös Kaarlen yliopistossa Tšekissä, Viita-akatemiassa Tampereella ja Jyväskylän sekä Tampereen avoimessa yliopistossa

luottamustehtävät:
Suomen PEN:n johtokunnassa Naiskirjailijakomitean puheenjohtajana
Jäsenenä Pirkkalaiskirjailijoitten hallituksessa
(Aiemmin mm. Nuoren Voiman Liiton hallituksen jäsen, Sanataidekoulu Kratti ry:n puheenjohtaja, Viitapiirin puheenjohtaja, Nihil Interit ry:n puheenjohtaja)

Ehdokkuudet:
Einari Vuorela -palkinto 2011
Anni Polva -nuortensarjakirjaehdokkuus 2009
Topelius-palkintoehdokkuus 2007
Yleisradion Tanssiva karhu -palkintoehdokkuus 2007
Helsingin Sanomain kirjallisuuspalkintoehdokkuus 2004

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

Runokokoelmat:
Sakset kädessä ei saa juosta, runokokoelma, WSOY 2004
Naisen paikka, runokokoelma, WSOY 2007
Iloisen lehmän runot, runokokoelma WSOY 2009 (Kalevi Jäntin palkinto)
Seitsemän enoa (WSOY, 2013),

Nuortenkirjat:
Siljan laulu, tarina tyttöbändistä, Karisto 2007

Siljan syksy, Karisto 2008
Rakkaudella, Silja Karisto 2010
Valoa valoa valoa, Karisto 2011
Kimmel, Karisto 2014

Aikuisten romaanit:
Niin kuin minä heidät näin, Siltala 2018

Muuta:
Lastennäytelmä Huulipuna teoksessa Pipo silmillä, WSOY 2008

Runoja mm. teoksissa Runo vieköön! (Tammi, 2009), Joka tytön runokirja (Tammi, 2006), Uusi ääni (Otava, 2006) ja Runon viiniä (Gummerus, 2000)

Essee teoksessa Uuden Kuun ja Vihervaaran tytöt (Tammi 2005)

Artikkeleita ja puheenvuoroja mm. Parnassoon, Nuoreen Voimaan, Tuli & Savuun sekä kolumneja Turun Sanomiin.

Sanoitus Samettivallankumous-yhtyeen levylle (laulu Pääskynen), 2007

Toimitetut teokset:
MOTMOT – Runouden vuosikirja WSOY 2006 (toim. yhdessä Ville Hytösen kanssa)
Eksyksissä – Runoa ja proosaa, Tammi 2006 (toim. yhdessä Anu Laitilan [et al.] kanssa)
Poetiikkaa II, Savukeidas 2009 (toim. yhdessä Ville Hytösen kanssa)

Käännöksiä antologioissa:
- Szemünk álomra gyúl: hat kortárs finn költőnő, kuuden nykysuomalaisen runoilijan runoja unkariksi käänt. Ildikó Pusztai-Varga, Valo-Art, 2011.

Tekstinäyte

Kun muut ryskivät

Kun muut ryskivät tiheikköjen läpi /
kullanruskea lehmä seuraa minua pienten puiden välistä, /
ei poikkea polulta. Holly Golightly on ikiaikaista heimoa, kapea ja kevyt, /
joskus pelkään että se menee ukkosen mukana, unohtuu sateeseen, /

ottaa myrskyn hentojen lapaluidensa päälle pelkästä lähimmäisenrakkaudesta. /
Kun se katoaa suolle, sumusta nousee kutsuhuuto, suovillan seasta /
lehmän toiveikas laulu, sen luottamus minuun ei hellitä hetkeksikään. /
Holly seuraa hyräillen, kiertää kanssani jokaisen mutkan kohti kotia, /
näin se tahtoo, siihen se on tehty, en tiedä miksi itken.

(Teoksesta Iloisen lehmän runot, WSOY 2009)

LADY HYSTERIA

Jos poika syntyy, polte nousee /
Kun tyttö syntyy, kaiho kohoo //

Äitejä, isoäitejä, tätejä /
kälyjä, serkkuja, siskoja /
leikkikentällä, keinussa, liukumäessä, narutikkailla /
kukaan ei omista heitä /
heidän silmäluomensa ovat ohutta virsikirjapaperia /
he rakastavat enemmän kuin jaksavat /
pitävät huolta, alati huolesta kiinni //

vähän väliä heitä kehotetaan kiertämään kädet polvien ympärille, /
kertomaan itselle: Sinä olet olemassa, sinä olet tärkeä. //

He ovat koulutettuja selviämään kaikesta /
paitsi siitä ettei onnettomuutta tulekaan //

että vauva kapsahtaa katuun /
eikä sille käy kuinkaan //

että huolet menevät ohi /
tyttäret lähtevät /
kaipaavat aina.

(Teoksesta Naisen paikka, WSOY 2007)

Tytöt ovat karanneet./
He kävelevät päät pystyssä/
rantaan, heidän hansikkaansa ovat valkeat/
valmiiksi muotoillut lupaukset,/
joista he yli kaiken haluavat vapaiksi./
Yli kaiken he tahtovat rypistää/
sinisen kalvon joka viettelee/
kävelemään vetten päällä./
Tytöt tietävät mitä on tehtävä/
kun horisontti näkyy./
Tytöt ilmoitetaan kadonneiksi, nuoruus menetetyksi./
He nauravat päin kasvoja,/
tarttuvat paljain käsin hohtavaan kankaaseen/
ja puhkovat saksilla silmänreiät sen läpi,/
rikkovat pinnan heijastuksen, täydellisen ihon.

(Teoksesta Sakset kädessä ei saa juosta, WSOY 2004)

Lähteitä ja viittauksia

Kotimaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita 6. Loivamaa, Ismo. BTJ, 2009.
Suomalaisia nykyrunoilijoita 2. Avain, 2011.