Kynä ja kone
Tyyppi
esseekokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Esseekokoelman nimi viittaa teoksen keskeisimpään aiheeseen eli kirjoittamisen ja kirjallisuuden tematiikkaan. Täsmällinen todellisuuden tavoittaminen kirjoittamalla on Krohnin mukaan mahdotonta, koska kieli pakenee aina kohdettaan. Camus:n ”Rutosta” tuttu Joseph Grand yritti epätoivoisesti kirjoittaa täydellisen alkulauseen teokseensa, mutta vuosikymmeniä kestänyt projekti osoittautui toivottamaksi. Todellisen kirjailijan on kuitenkin ylitettävä tietoisuuden esteet ja luotettava tiedostamattomaan: ”Askelia ei pidä ajatella, ne täytyy unohtaa voidakseen päästä sinne minne aikoo. Ja samoin kirjailijan on unohdettava lauseensa, miten hän ne sanoo ja mistä ne nousevat: hänen on katsottava kauemmaksi”. Ensimmäisen lauseen kirjoittaminen on moraalinen valinta kaikkien mahdollisten lauseiden ja polkujen välillä. Tähän valintaan tarvitaan rohkeutta ja mielikuvitusta. Mielikuvitus on Krohnin mukaan moraalin edellytys - valintatilanteessa tekojen seurauksia voi arvioida ainoastaan hyvällä mielikuvituksella.
Kynän parina kirjan nimessä mainitaan kone, jota Krohn käsittelee teoksessaan monesta eri näkökulmasta. Hän nimeää kirjan merkityksiä välittäväksi, ymmärtämisellä ja lukevan katseen energialla toimivaksi nerokkaaksi koneeksi. Hän pohtii myös elämän ja keinoelämän välistä hienovaraista eroa, johon kytkeytyy myös kiehtova ajatus parvikäyttäytymisen eliömäisyydestä. Koneeseen liittyy myös esseekokoelman tietoverkkoihin liittyvä osuus, joka on säilyttänyt kymmenessä vuodessa tehonsa. Kaikki, mistä Krohn kirjoittaa pitää yhä paikkaansa: kirjallisuuden ja internetin kognitioiden samankaltaisuuden eli linkkien ja kirjallisuuden ymmärtämisessä syntyvien assosiaatioketjujen rinnastaminen ovat edelleen osuvia huomioita tietoverkkojen luonteesta. Mutta, mihin olemme unohtaneet Krohnin käyttämän termin ’maailmanverkko’, joka on paljon parempi ja kauniimpi sana kuin matalaotsainen ’internet’?
Krohn käsittelee kriittiseen sävyyn institutionaalisen kirkon ja psykoanalyysin autoritääristä kielenkäyttöä. Transsendentaalisen kokemuksen ja ihmeen kieltäminen ovat paradoksaalisesti kristillisen kirkon perustana, jossa tärkeintä ovat opinkappaleet ja niiden sanatarkka noudattaminen. Krohnin mukaan moraali ei perustu sääntöihin, vaan ihmisen sisäsyntyiseen oikean ja väärän, hyvän ja pahan ymmärtämiseen. Hän sanoutuu irti aikamme arvorelativistisesta ajattelusta, jonka mukaan pedofiiliä tai kissantappajaakin täytyy ymmärtää heidän lähtökohdistaan käsin. Pahat teot ovat pahoja hyvästä tarkoituksestaan huolimatta. Taideinstituutiokaan ei voi tässä asettua muiden ulko- tai yläpuolelle, hyvä taide ei koskaan yritä olla suurempaa kuin arkielämä. Taiteen taustalla täytyy aina vaikuttaa hyvä tahto ja ymmärrys elämän hauraasta rajallisuudesta.
(Jukka Uotila/ Sanojen aika)
Kynän parina kirjan nimessä mainitaan kone, jota Krohn käsittelee teoksessaan monesta eri näkökulmasta. Hän nimeää kirjan merkityksiä välittäväksi, ymmärtämisellä ja lukevan katseen energialla toimivaksi nerokkaaksi koneeksi. Hän pohtii myös elämän ja keinoelämän välistä hienovaraista eroa, johon kytkeytyy myös kiehtova ajatus parvikäyttäytymisen eliömäisyydestä. Koneeseen liittyy myös esseekokoelman tietoverkkoihin liittyvä osuus, joka on säilyttänyt kymmenessä vuodessa tehonsa. Kaikki, mistä Krohn kirjoittaa pitää yhä paikkaansa: kirjallisuuden ja internetin kognitioiden samankaltaisuuden eli linkkien ja kirjallisuuden ymmärtämisessä syntyvien assosiaatioketjujen rinnastaminen ovat edelleen osuvia huomioita tietoverkkojen luonteesta. Mutta, mihin olemme unohtaneet Krohnin käyttämän termin ’maailmanverkko’, joka on paljon parempi ja kauniimpi sana kuin matalaotsainen ’internet’?
Krohn käsittelee kriittiseen sävyyn institutionaalisen kirkon ja psykoanalyysin autoritääristä kielenkäyttöä. Transsendentaalisen kokemuksen ja ihmeen kieltäminen ovat paradoksaalisesti kristillisen kirkon perustana, jossa tärkeintä ovat opinkappaleet ja niiden sanatarkka noudattaminen. Krohnin mukaan moraali ei perustu sääntöihin, vaan ihmisen sisäsyntyiseen oikean ja väärän, hyvän ja pahan ymmärtämiseen. Hän sanoutuu irti aikamme arvorelativistisesta ajattelusta, jonka mukaan pedofiiliä tai kissantappajaakin täytyy ymmärtää heidän lähtökohdistaan käsin. Pahat teot ovat pahoja hyvästä tarkoituksestaan huolimatta. Taideinstituutiokaan ei voi tässä asettua muiden ulko- tai yläpuolelle, hyvä taide ei koskaan yritä olla suurempaa kuin arkielämä. Taiteen taustalla täytyy aina vaikuttaa hyvä tahto ja ymmärrys elämän hauraasta rajallisuudesta.
(Jukka Uotila/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
Ajattelua mahdollisesta ja mahdottomasta
Ensimmäinen julkaisu
kyllä