Krohn, Leena
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Kuva: Katri Lassila / Teos
Elämäkertatietoa
Leena Elisabeth Krohn (s. 1947 Helsinki) on suomalainen kirjailija. Krohnin laajaan tuotantoon kuuluu romaaneja, novelleja, lasten- ja nuortenkirjoja sekä esseitä. Tuotannossaan hän on pohdiskellut ihmisen suhdetta itseensä ja todellisuuteen, moraalia, todellisuuden ja harhan rajoja sekä elämän ongelmaa erityisesti keinoälyn muotoja tarkastelemalla.
Krohn on palkittu muun muassa Kalevi Jäntin palkinnolla 1975 satukirjasta Viimeinen kesävieras, kirjallisuuden valtionpalkinnolla 1989, Finlandia-palkinnolla 1992 (esseenovellien kokoelmasta Matemaattisia olioita tai jaettuja unia) ja Pro Finlandia -mitalilla 1997. Pian tämän jälkeen Krohn palautti Pro Finlandia -mitalinsa vastalauseena sille, että presidentti Ahtisaari myönsi Indonesian metsäministerille Djamaludin Suryohadikusumolle Suomen leijonan ritarikunnan komentajamerkin.
Krohnin teoksia on käännetty englanniksi, ruotsiksi, viroksi, unkariksi, venäjäksi, japaniksi, latviaksi, ranskaksi, italiaksi, saksaksi ja norjaksi. Romaani Tainaron oli World Fantasy Award -ehdokkaana vuonna 2005.
Internetiä Leena Krohn hyödynsi kirjallisessa toiminnassaan jo 1990-luvun puolivälissä.
Hänen sisarensa Inari Krohn on taiteilija ja graafikko ja on kuvittanut useita Leena Krohnin teoksia. Hänen poikansa Elias Krohn on Kulttuurivihkojen päätoimittaja ja Kansan Uutisten toimittaja.
Krohn palkittiin 30 500 arvoisella Suomi-palkinnolla joulukuussa 2010.
vanhemmat: taidearvostelija, toimittaja Alf Krohn ja toimistovirkailija Liisa o.s. Cedeström
opinnot: ylioppilas 1967; hum.kand. 1976
taiteilijaprofessori (2001-2005)
Krohn on palkittu muun muassa Kalevi Jäntin palkinnolla 1975 satukirjasta Viimeinen kesävieras, kirjallisuuden valtionpalkinnolla 1989, Finlandia-palkinnolla 1992 (esseenovellien kokoelmasta Matemaattisia olioita tai jaettuja unia) ja Pro Finlandia -mitalilla 1997. Pian tämän jälkeen Krohn palautti Pro Finlandia -mitalinsa vastalauseena sille, että presidentti Ahtisaari myönsi Indonesian metsäministerille Djamaludin Suryohadikusumolle Suomen leijonan ritarikunnan komentajamerkin.
Krohnin teoksia on käännetty englanniksi, ruotsiksi, viroksi, unkariksi, venäjäksi, japaniksi, latviaksi, ranskaksi, italiaksi, saksaksi ja norjaksi. Romaani Tainaron oli World Fantasy Award -ehdokkaana vuonna 2005.
Internetiä Leena Krohn hyödynsi kirjallisessa toiminnassaan jo 1990-luvun puolivälissä.
Hänen sisarensa Inari Krohn on taiteilija ja graafikko ja on kuvittanut useita Leena Krohnin teoksia. Hänen poikansa Elias Krohn on Kulttuurivihkojen päätoimittaja ja Kansan Uutisten toimittaja.
Krohn palkittiin 30 500 arvoisella Suomi-palkinnolla joulukuussa 2010.
vanhemmat: taidearvostelija, toimittaja Alf Krohn ja toimistovirkailija Liisa o.s. Cedeström
opinnot: ylioppilas 1967; hum.kand. 1976
taiteilijaprofessori (2001-2005)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Muuta tuotantoa:
Tyttö joka kasvoi ja muita kertomuksia (Tammi 1973), kuvittanut Inari Krohn.
Lauluja ja runoja (WSOY 1982). Kuvat Riitta Nelimarkka, laulut Leena Krohn.
Kysymysten kuvastimia. Tervehdys Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promovoiduille 28.5.1982.
Tyttö joka kasvoi ja muita kertomuksia (Tammi 1973), kuvittanut Inari Krohn.
Lauluja ja runoja (WSOY 1982). Kuvat Riitta Nelimarkka, laulut Leena Krohn.
Kysymysten kuvastimia. Tervehdys Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan promovoiduille 28.5.1982.
Valkea kohina; Yskijä; Kumistimen kutsu. Kolme pienoiskuunnelmaa, Yleisradio 1985.
Ilmiö - selonteko Pölkin tapauksesta. Tekijän oma dramatisointi Yleisradiolle samannimisen kertomuksen mukaan (1995).
Oikeudenmukaisuuden luonnonhistoria (Parnasso 1998:3).
Illuusio ja totisin tosi. Motmot : Elävien runoilijoiden klubin vuosikirja 1998 (WSOY 1999).
Emma Ecksteinin piina (kuunnelma).
Kirjallisuuden uusjaosta. Kirjan matka tekijöilltä lukijoille (Tampere University Press 2007).
Kun kirjaan syttyy valo. Luovuuden lähteillä : lasten- ja nuortenkirjalijat kertovat (BTJ 2010).
Ilmiö - selonteko Pölkin tapauksesta. Tekijän oma dramatisointi Yleisradiolle samannimisen kertomuksen mukaan (1995).
Oikeudenmukaisuuden luonnonhistoria (Parnasso 1998:3).
Illuusio ja totisin tosi. Motmot : Elävien runoilijoiden klubin vuosikirja 1998 (WSOY 1999).
Emma Ecksteinin piina (kuunnelma).
Kirjallisuuden uusjaosta. Kirjan matka tekijöilltä lukijoille (Tampere University Press 2007).
Kun kirjaan syttyy valo. Luovuuden lähteillä : lasten- ja nuortenkirjalijat kertovat (BTJ 2010).
Videot
Lähteitä ja viittauksia
Kotimaisia tieteis- ja fantasiakirjailijoita. Toim. Vesa Sisättö & Toni Jerrman, Maija Arponen. BTJ, 2006.
Suomalainen satu. 1, Kehittäjiä ja kehityslinjoja. Toim. Kaarina Kolu. BTJ, 2010.
Suomalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. 4 / toimittaneet Vuokko Blinnikka, Kari Vaijärvi. Suomen kirjastoseura, 1987.
Suomalaisia lasten- ja nuortenkirjailijoita. II. Suomen kirjastoseura, 1975.
Barn- och ungdomsförfattare i Finland. III. Finlands biblioteksförening, 1983.
Kuva: Katri Lassila/ Teos