Lähin omainen

Isotalon neljäs romaani, kypsin ja omaäänisin, jossa hän ilmeisen kokemuspohjaisesti ja vakuuttavasti kertoo sodasta viiden ja puolen vuoden palveluksen jälkeen kotiutetun alikersantin juurettomuudesta ja päämärättömästä vaeltelusta asuin- ja työpaikasta toiseen, naisesta toiseen. Juurettomuuden näkyvänä syynä on se, ettei hänellä ole ”lähintä omaista”: hän on naimaton ja hänen äitinsä on kuollut sodan kestäessä. – Juurettomuudella on kuitenkin syvemmät syynsä miehen luonteessa ja siinä, miten sota on sitä kolhinut. Niukoin ja vaimein, mutta erittäin tehoisin ja omaleimaisin keinoin Isotalo kertoo sodasta palaavan sisäisestä levottomuudesta ja koleasta, autiudesta, itsensä etsimisestä ja pysyvän olinpaikan haeskelusta. Tämä romaani on hyvin intensiivisesti ja mielekkäästi toteutettu kerronnankokonaisuus, viritykseltään herkkä ja aito. Ehdottomasti kirjastoihin!