Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Lähin omainen
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Kuka on lähin omainen, jos miehellä ei ole omaisia? Alikersantti Luimula kotiutetaan viiden vuoden ja kuuden kuukauden nuhteettoman palveluksen jälkeen. Kantakortin kohta ”Lähin omainen” jää täyttämättä. Se jää täyttämättä myös Luimulan sisimmässä, sillä viimeinen läheinen, äiti, on kuollut ja haudattu hänen sotiessaan pohjoisessa. Kotimökissä asuu nyt köyhä siirtolaisperhe. Luimulalla ei ole enää kiinnekohtaa elämään. Naisen luota naisen luo, paikkakunnalta toiselle kulkee hänen tiensä. Luimula etsii lähintä omaista – itseään? Sivullisuuden ja irrallisuuden teemastaan huolimatta LÄHIN OMAINEN on intensiivinen romaani. Sodasta rauhaan siirtyvässä yhteiskunnassa, kahden elämänmuodon rajalla Lauri Luimula on dramaattisen siirtymisen jähmeä keskus; hän ei ole välinpitämätön, mutta ei silti tee aloitetta, hän imee tapahtumia ja ihmisiä oman elämänsä kehään. Tästä johtuu tämän teoksen rauhallinen voima.
(takakansiteksti)
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Päähenkilöt
Tapahtuma-aika
Tarkka aika
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Tekstinäyte
Kun oli saatu varmuus siitä, että yksikkö hajoitetaan, vanhemmat miehet kotiutetaan ja nuoremmat siirretään toisiin yksikköihin tai yksiköitä yhdistetään, alkoivat miehet havaittavan selvästi irtautua suuresta yhteisjoukosta pienempiin ryhmiin. Jokaisessa porukassa tunnelma väreili eri tasoissa: oltiin kuin heräämässä pitkän huonosti nukutun yön jälkeen, jolloin on nähty monenlaisia unia, sellaisiakin joita on vaikea erottaa, ovatko ne olleet unta vai totta. Ja kun oltiin heräämässä, alkava päivä rupesi herännyttä saartamaan tapahtumillaan. Miten malttamattomina puhuttiin ammattiasioista; maanviljelijät laskivat jo päivänä tarkkuudella sen ja sen työn aloittamista. Kaivettiin viimeksi tullut kirje esille, luettiin se uudelleen. lukemisen jälkeen muutamien miesten keskusteluun ilmaantui sellaisia sanoja kuin puinti ja kyntötyöt. Muutkin puhuivat entisestä työstään, joka nyt yllättäen tuli läheiseksi, melkein käden ulottuville.
Päivät kuluivat. Täytettiin papereita. Tuli viimein sen paperin vuoro, jossa oli kohta: lähin omainen.
- Niin, lähin omainen? kirjuri kysyi.
Mies häkeltyi. Hän oli melkein tuskastunut. Hän ei löytänyt sanaa.
- Totta kai sulla joku omainen on?
- Ei ole, mies sanoo viimein.
Päivät kuluivat. Täytettiin papereita. Tuli viimein sen paperin vuoro, jossa oli kohta: lähin omainen.
- Niin, lähin omainen? kirjuri kysyi.
Mies häkeltyi. Hän oli melkein tuskastunut. Hän ei löytänyt sanaa.
- Totta kai sulla joku omainen on?
- Ei ole, mies sanoo viimein.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
romaani
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
180