Seljan tytöt

Viideltä kokoonnuttiin päivällispöytään, isä, Rea, Virva ja Dodo. Isä oli hiljainen, ja hänen otsansa oli tuimissa rypyissä. Tunnelma oli hiukan tukala. Isä kyseli lyhyesti Virvan todistuksesta ja koulun lopettajaisista, ja Virva vastaili yksikantaan pidättäen esiin hiipivää kiukkuaan. Miksi ihmeessä isä jurotti tuolla tavoin? Eiväthän Kris ja Margarita olleet toki tehneet kuolemansyntiä. Rea ja Dodo olivat miltei ääneti, ja Rean laittama hyvä ateria katosi hiljakseen suihin, jotka eivät siitä oikeastaan mitään tajunneet. Kaksi sisarta oli poissa - perheen muodostamaan tiiviiseen kokonaisuuteen oli ilmestynyt repeämä, heikko, mutta kuitenkin kyllin voimakas saadakseen kaikkien mieleen ahdistavan painon. Virva tunsi olonsa masentuneeksi, Päivällisen päätyttyä hän hiipi ulos ottaen mukaansa päiväkirjan. Hän kulki purolle, siitä puoliväliin rotkoon ja istuutui putouksen partaalla kyyhöttävälle isolle kivelle. Mutta hän ei osannut kirjoittaa päiväkirjaansa mitään. Sen sijaan hänen aivoissaan alkoivat hitaasti kehrätä kuvitelmat, jotka aina siellä odottivat taka-alalla arkiminän askaroidessa omissa asioissaan. Virvasta tuntui kuin hänessä olisi ollut kaksi ihmistL Toinen oli voimakas ja kaunis - se osasi kirjoittaa, kuunnella musiikkia jalukea runoja, se eli maailmassa joka oli täynnä ihmeellisiä värejä ja valoja, romantiikkaa ja satua. Toinen puoli taas oli kömpelö ja mitätön - änkytti tunneilla, kompastui mattoihin, tuskastui hiuskuontaloonsa, sai huonoja numeroita matematiikan kokeista ja suri katkerasti kesakoitaan. Virva hymähti. Puron pärskeistä sinkoutui hienoa sumua kivelle saakka pudotellen lukemattomia pikku pisaroita hänen vihkonsa lehdille. Putous oli tässä kohtaa uljas. Vesi putosi kivien yli kiiltävänä ruskeankeltaisena vyörynä lennätellen ilmaan isoja pisaroita, jotka auringonpaisteessa säkenöivät kuin topaasit. Virva istui tuijottaen kuohuihin - ja ikään kuin vedenhaltija olisi kuiskannut mitä hänen piti kirjoittaa hän tarttui kynään, ja sanat alkoivat yksitellen virrata vihon lehdelle. Virva unohti ajan ja maailman.