Kaksoset ja kadonnut sisar

Lauri Laurinpoika oli kauppias. Hän osti kalaa, turkiksia ja muuta tavaraa, vei ne veneillään meren yli ja myi tukholmalaisille. Paluulastina oli viinitynnyreitä, upeita kankaita ja hapsullisia hartiahuiveja. Hän tuotti myös hienoja astioita kaiken maailman satamista rikkaiden taloihin. Mutta köyhä kansa tuli veneille vain ostamaan suolaa.
Lauri Laurinpoika katseli hyvillä mielin puuhakkaita kaksosiaan. Nämä olivat vasta täyttäneet kymmenen vuotta mutta touhusivat jo innolla työssä. Martista tulisi oiva kauppamies ja Marketasta tuhti vaimo jollekin kalastajalle. He jatkaisivat hänen työtään kun isoveli Jaakko oli lähtenyt Turun kouluun lukemaan papiksi. Eikä Hetasta tiennyt? Esikoistytär istui kamarissaan ja itkeskeli. Mikä lie murtanut tytön sydämen? Kauppias huokasi ja kääntyi tarkastelemaan veneitä.
Lastaus sujui joutuisasti. Silakkatynnyrit ladottiin pohjalle, lihatiinut niiden päälle ja viimeksi kevyt tavara. Marketta raahasi sukkasäkkiä pitkin laituria. Isä oli ostanut sukat kaupungin asukkailta. Täällä kutoi jokainen sukkia. Ahkerimmat väänsivät niitä kävellessäänkin. Tukholmalaiset ostivat halukkaasti kaiken minkä naantalilaiset jaksoivat kutoa. Armeija tarvitsi sotilailleen sukkia, etteivät varpaat taistelun tuoksinassa paleltuneet. Kuningas kävi yhtenään sotaa, niin että ahkera kutoja sai kokoon sievät summat rahaa.
Martti oli lastaamisessa hyvä apu. Hän tiesi, mihin mikäkin tavara oli pakattava, ettei vene keikahda nurin aallokossa.
- Mihin minä tämän pistän, hän kysyi isältä vierittäessään lohitynnyriä laiturille.
- Hm, lohi on arvokasta? Pannaan Niilon veneeseen. Niilo on taitava purjehtija.
Väkeä oli kertynyt rannalle melkoinen joukko. Enimmät olivat merimiesten omaisia. Purjehdus Tukholmaan oli taitoa vaativa yritys. Myrskyt ja karikot olivat pysähdyttäneet monen aluksen matkan. Moni merimies oli päätynyt silakkatynnyriensä kanssa meren pohjaan. Paras siis tulla rantaan lukemaan rukouksia lähtijöitten puolesta. Ristinmerkkejä oli myös tehtävä. Ehkä pyhimykset sitten suojelisivat merenkävijöitä, ettei heille kävisi kuin Esaiakselle. Hän hävisi Ahvenanmerellä miehineen ja veneineen muutama viikko sitten, eikä heistä ole sen jälkeen kuultu.
Veneet olivat jo valmiit, ja merimiehet olivat saaneet evässäkkinsä. Kauppias ojensi jokaiselle lantin, jotta he voisivat juoda Tukholmassa oluttuopin matkan kunniaksi.
- Kiitos, Lauri Laurinpoika, miehet sanoivat ja panivat rahan talteen taskun pohjalle.
Köydet irrotettiin. Juuri sillä hetkellä alkoi luostarin kello kutsua nunnia rukoushetkeen.
- Kuulkaa, kirkonkello soi! Se on varmasti hyvä enne, huusi joku.
Kaikki olivat samaa mieltä. Pyhimykset varjelevat varmasti matkalaisia, kun kerran kellot juuri nyt rupesivat kalkattamaan. Ehkä itse Neitsyt Maaria saattelee purjehtijat terveinä takaisin kotisatamaan. Alukset hävisivät Kultarannan niemen taakse, ja saattajat palasivat askareisiinsa.