Otonkoski, Lauri
Kuvatiedoston lataaminen
Photograph information
Lukukeskus
Elämäkertatietoa
Lauri Otonkoski (s. 1959) on palkittu runoilija, muusikko, esseisti ja musiikkikriitikko. Hän on julkaissut runokokoelmia, musiikkikirjoja ja lastenkirjan sekä toiminut musiikkikriitikkona Helsingin Sanomissa. Otonkoski on opiskellut huilunsoittoa Sibelius-Akatemiassa ja teoreettista filosofiaa Helsingin yliopistossa.
Lukukeskus
Palkinnot:
Nuoren taiteen Suomi-palkinto 1995
Tanssiva karhu -runopalkinto 1996
Pekkas-palkinto 1999
Kirkkotaiteen Engel-palkinto 2001
Tanssiva karhu -palkinto 2003
---
Helsingissä vuonna 1959 syntynyt Lauri Otonkoski on runoilija, kirjailija ja muusikko. Hän on opiskellut huilunsoittoa Sibelius-Akatemiassa ja toiminut musiikkikriitikkona Helsingin Sanomissa.
(WSOY)
Lukukeskus
Palkinnot:
Nuoren taiteen Suomi-palkinto 1995
Tanssiva karhu -runopalkinto 1996
Pekkas-palkinto 1999
Kirkkotaiteen Engel-palkinto 2001
Tanssiva karhu -palkinto 2003
---
Helsingissä vuonna 1959 syntynyt Lauri Otonkoski on runoilija, kirjailija ja muusikko. Hän on opiskellut huilunsoittoa Sibelius-Akatemiassa ja toiminut musiikkikriitikkona Helsingin Sanomissa.
(WSOY)
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Muut teokset:
Kirja – puhetta musiikitta, Tammi, 1987 (Esa-Pekka Salosen kanssa)
Toimittanut Klang – uusin musiikki, Gaudeamus, 1991
Aarre Merikanto, Finnish Music Information Centre, 1997
Kuultavaa luettavaa – kirjoituksia vuosilta 1980 – 1999, WSOY 2000
Kirja – puhetta musiikitta, Tammi, 1987 (Esa-Pekka Salosen kanssa)
Toimittanut Klang – uusin musiikki, Gaudeamus, 1991
Aarre Merikanto, Finnish Music Information Centre, 1997
Kuultavaa luettavaa – kirjoituksia vuosilta 1980 – 1999, WSOY 2000
Ilon ja kivun kääntöpiiri – Afrikkalaisia novelleja Saharasta etelään, WSOY 2004
Tekstinäyte
Mikä minua tänään huvitti
kun poikkesin yhteiskunnassa
oli se
kun Stockmannin kellon alla
piski meni sieltä sun täältä
haistelemaan herraa ja rouvaa.
Katso ihmistä!
Näe koira!
(Teoksesta Harmi!, WSOY 2009)
Sitten havahtuessani, muutamana hetkenä./
Esperantonkielinen nimeni vahtii minua sadalla silmällään./
Ja riisun sen kuin helisevän haarniskan./
Punnitsen kädessäni siementä ja mehua, koko kaikkeutta, en tiedä miksi/
puntaroin kädessäni kaiken eletyn kostuttamaa hedelmää, veden kiehuessa/
nopeammin, luuni vanhenevat/
kuin iltaan laskeutuva ilta. Jos hän tulisi,/
se jonka muiston muotoa ei uskalla koskettaa,/
tänä iltana Lissaboniin, tulisi Cipanguun,/
tulisi mihin vain kunhan luokse, tietäisi hänkin/
millä sanoilla odotuksen värjäämä vaahtera vastaa/
maan silmästä kohoavan syksyn/
salaiseen kommenttiin.
(Teoksesta Cameo, WSOY 2005)