Nevanlinna, Arne

Niitäkin on, tosin harvassa, jotka uskovat ihmisiin, tai pelkäävät heitä mikä on sama asia, niihin jotka asustavat utopioissa eli naapurirapussa, Pelkosenniemessä tai pallon kääntöpuolella, ja vallan itsepyhitetyissä temppeleissä.
Niitäkin on, tosin vielä harvemmassa, jotka uskovat itseensä, tai pelkäävät itseään mikä on sama asia. He ovat aina asustaneet utopiassa eli vallan itsepyhitetyssä temppelissä.
Kun ajat ovat hyvät, kaikki unohtavat kiittää. Kun ajat ovat huonot, kaikki huutavat apua.
Ellei jumalia olisi, ihminen keksisi heidät ennen kuin ehtisi räpäyttää silmäänsä. Sillä ilman jonkun sortin jumalallisia silmälaseja kukaan ei pysty ajattelemaan omaa kuolemaansa.
(Vain 83-vuotias veteraani kehtaa kirjoittaa näin banaalia tekstiä).

Makuasioita

Linnan Tuntematon jäi mieleen jo ennen kuin ehdin lukea sen, Seitsemän Veljestä vasta kun olin lukenut sen viisi kertaa.
Louis Armstrongin High Society ihastutti protestihaluista koulupoikaa ja vihastutti konventionaalisia aikuisia, koska se oli täydellinen vastakohta liian kovaa pianoa soittavan isoäidin ja viulua vinguttavan isän jokaviikkoiselle Beethovenille.
Magritten taulut kiehtovat, koska ne rakentuvat paradoksien varaan.
Fantasiani ei riitä päättämään onko mieluisin paikka Pariisi vai sittenkin Helsinki. Molemmissa tilaa fantasialle on vaikka kuinka paljon.
Äsken minua ärsytti jälleen kerran kotimaisen televisiofilmin liian äänekäs taustamusiikki, koska osa puheesta jäi kuulematta, kunnes tulin jälleen kerran ajatelleeksi, ettei vahinko kenties ole kovin suuri.