Runeberg, Fredrika

Karl Fredrik Tengström osti Turkuun muuton jälkeen Aurajoen rannalta talon, johon kuului myös hyvinvarustettu kirjasto. Siellä Fredrika Runeberg sai tyydyttää pohjatonta tiedonhaluaan. Hänelle sallittiin myös romaanien lukeminen, mitä siihen aikaan vielä yleisesti pidettiin nuorta tyttöä turmelevana. Hän sai käydä koulua ja oppi puhumaan ja lukemaan sujuvasti ainakin saksaa, ranskaa ja englantia. Hän alkoi myös jo varhain itse sepitellä runoja ja kertomuksia. Kirjalliseen toimintaan hän innostui setänsä Jaakko Tengströmin luona, missä hän tutustui ajan romanttisiin virtauksiin. Siellä hän tapasi myös tulevan puolisonsa J. L. Runebergin, joka oli Tengströmeillä kotiopettajana. Seurustelun alkuaikoina J. L. Runebergia vaivasi levottomuus, jonka syynä arveltiin olevan aikaisempi rakkaussuhde, ns. Idän morsian. Vuonna 1828 asiat kuitenkin selkiintyivät ja he menivät kihloihin.

Avioliiton solmimisen jälkeen 1831 Runebergit asuivat Helsingissä useita vuosia. Myöhemmin elämässään Fredrika Runeberg muistelikin tätä aikaa henkisesti elämänsä rikkaimpana. Saihan hän olla mukana mm. Lauantaiseuran istunnoissa, joissa keskustelivat yliopistomaailmaa lähellä olevat tai siellä työskentelevät nuoret miehet, kuten J. V. Snellman, J. J. Nervander, Fredrik Cygnaeus ym... J. L. Runebergin ohella. Hän toimi Helsingin aikanaan myös sanomalehtinaisena auttaen miestään Helsingfors Morgonbladin toimittamisessa. Hänen panoksensa olikin välistä merkittävämpi kuin aviomiehen, jolla oli muita kiireitä. Kielitaitoisena hän käänsi lehteen kiinnostavia artikkeleita ulkomaisista aikakauslehdistä. Helsingissä olo jäi kuitenkin lyhyeksi, koska Runeberg ei saanut haluamaansa yliopistovirkaa ja haki siksi Porvoon lukion latinan kielen lehtorin virkaa. Perhe muutti Porvooseen 1837.

Runebergien ensimmäinen pitkäaikainen asunto Porvoossa oli Rihkamakadun varrella olevassa talossa, joka yhä (2002) on jäljellä. Fredrika Runeberg antoi kunnostaa alakerran itselleen ja lapsilleen, jotta aviomiehellä olisi yläkerran valoisammissa huoneissa työrauha. Siellä J. L. Runeberg runoili merkittävimmät teoksensa ja siellä vastaanotettiin myös lukuisat vieraat, jotka olivat tuon ajan sivistyneistöä. Heiltä saatiin usein ensi käden tietoa tärkeistä tapahtumista syrjäiseen Porvooseen. Kesät vietettiin maalla Vessöön Kroksnäsissä. Perheen 8 lapsesta 6 poikaa eli täysi-ikäiseksi.

Asemastaan kansallisrunoilijan vaimona oli Fredrika Runebergille sekä etua että haittaa: se toi hänelle näkyvyyttä ja lisäsi hänen kiinnostavuuttaan, mutta vaati häneltä toisaalta sovinnaisuutta. Hän piti miestään huimasti itseään etevämpänä eikä voinut kuvitellakaan ryhtyvänsä kilpailemaan tämän kanssa kirjallisella saralla. Hän oli myös hyvin kriittinen "kynänsä lapsien" suhteen ja moni tekele päätyikin tuleen. Hänen mahdollisuutensa kirjoittaa avioliiton solmimisen jälkeen olivat rajalliset, koska hänellä oli päävastuu perheen taloudenhoidosta ja isonevan lapsikatraan hyvinvoinnista. Varhaiset aamuhetket tai yksinäiset sunnuntai-illat, kun Runeberg oli kalassa, oli pyhitetty kirjoittamiselle.

Kirjoittaminen oli Fredrika Runebergille purkautumista, kun sydän oli liian täynnä.
J. L. Runeberg oli sitä mieltä, että hänen monet rakastumisensa nuoriin naisiin olivat tärkeitä hänen luovalle toiminnalleen, mutta vaimolle ne aiheuttivat sydänsuruja. Hänelle oli olemassa vain yksi mies. Älykkäänä naisena hän kyseenalaisti mallin, jota itsekin toteutti omassa perheessään: että naisen tehtävä oli olla alamainen miehelleen ja luopua omista pyrkimyksistään miehen hyväksi. Hiljainen kapina naisen alisteista asemaa vastaan välittyy hänen tuotannostaan.

Teckningar och drömmar, joka ilmestyi 1861, (suom. Kuvauksia ja unelmia) käsittää neljäkymmentä luonnostelmaa, eri aikoina kirjoitettua ja osa jo aiemmin julkaistua mm. Snellmanin Litteraturbladissa. Teoksen keskeiset tekstit kuvaavat naisen tunnepohjaista haavoittuvuutta. Nainen on miehen armoilla kulttuuripiiristä riippumatta. Naisen rakkaus kestää kaiken eikä vaadi mitään. Ylpeys on miehinen ominaisuus. Koska kertomusten tapahtumapaikkana oli usein jokin eksoottinen seutu ja moniavioisuuden hyväksyvä kulttuuri, Fredrika Runeberg saattoi kirjoittaa avioliitosta ja kolmiodraamasta ilman että huomattiin hänen puhuvan omasta puolestaan. Yhdessä omaan elämänpiiriinsä sijoittuvassa kertomuksessa hän ottaa kantaa naisen oikeuteen elättää itsensä.

Fredrika Runeberg käsitteli kaikissa teoksissaan naisen asemaa kriittisesti, mutta teki sen niin hienovaraisesti, että se jäi aikalaisilta osittain huomaamatta. Hänen molemmat romaaninsa liikkuvat historiallisessa ympäristössä. Hänhän olikin historiallisen romaanin uranuurtaja Suomessa. Fru Catharina Boije och hennes döttrar, joka ilmestyi 1858, (suom. Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä)on kuvaus isonvihan ajalta. Teos oli kirjoitettu paljon aikaisemmin ja olisi ollut ensimmäinen suomalainen historiallinen romaani, jos se olisi julkaistu heti sen valmistuttua 1843. Sigrid Liljeholmissa, 1862, eletään nuijasodan aikaa ja Klaus Flemingin ja Kaarle herttuan välienselvittelyä. Romaanien sankarittaret joutuvat kriisiaikojen vuoksi tilanteisiin, joissa heidän on ylitettävä yhteiskunnalliset ja sovinnaiset rajat. Keskeisiä teemoja ovat rakkaus, avioliitto ja lojaalisuus sekä auktoriteettien vastustaminen.

Rouva Katarina Boije on ankara ja säätytietoinen nainen, joka on valmis hylkäämään tyttärensä, koska tämä häntä uhmaten on poikkeusoloissa lupautunut alempisäätyiselle. Kapinoivalle tyttärelle, joka on kuunnellut sydämensä ääntä, käy kuitenkin hyvin, kun taas nuorempi tytär, joka on ollut kuuliainen äidilleen ja säädylleen ja tukahduttanut todelliset tunteensa, kuihtuu ja kuolee.

Sigrid Liljeholmissa analysoidaan yhteiskunnallisen naisroolin muunnelmia keskiajan lopulta aina 1800-luvulle saakka. Avioliiton kuvaukselle annetaan runsaasti tilaa, mutta lisäksi kirjailija pyrkii osoittamaan aikansa naimattomille naisille vaihtoehtoisen elintavan. Sigrid antaa rukkaset vastenmieliselle kosijalle ja antautuu mieluummin sosiaaliseen työhön eläen tällä tavoin tyydyttävää itsenäistä elämää. Nykyperspektiivistä katsoen huomaa, että romaaneissa kyseenalaistetaan naisen rooli ja että ne poikkeavat huomattavasti naispuolisten aikalaiskirjailijoiden teoksista.

Fredrika Runeberg on ollut muistiinpanojensa johdosta tärkeä lähde Runeberg-tutkimukselle. Anteckningar om Runeberg (suom. Muistiinpanoja Runebergista) ilmestyi vasta 1942 yhdessä teoksen Min pennas saga kanssa (suom. Kynäni tarina).

Fredrika Runeberg toimi myös yhteiskunnallisella saralla. Porvooseen perustettiin Rouvasväenyhdistys, jossa parempiosaiset naiset toimivat vähäosaisten auttamiseksi. Hänen aloitteestaan perustettiin köyhien tyttöjen koulu Snellmanin mallin mukaan, sillä hän piti tyttöjen kouluttamista tärkeänä. Kustannuksista vastasi Rouvasväenyhdistys. Hän kuului myös Porvoon kansankirjaston eli nykyisen yleisen kirjaston perustajiin. Hänen toimestaan Porvooseen kehiteltiin myös kotiteollisuutta, jopa olkihattuteollisuutta yritettiin juurruttaa paikkakunnalle.

Fredrika Runeberg-stipendi perustettiin hänen elämäkertansa kirjoittajan Karin Allardt Ekelundin aloitteesta ja suomenruotsalaisten yhdistysten ja säätiöiden tuella. Stipendiä on jaettu vuodesta 1987 kerran vuodessa henkilölle, joka on kunnostautunut yhteiskunnallisesti Fredrikan hengessä.

Porvoon tärkein turistikohde on Runeberginkoti eli se talo, johon perhe muutti 1850-luvulla J. L. Runebergin ollessa aivan kodin naapurissa sijaitsevan Borgå Gymnasiumin rehtorina. Kodista tuli museo jo 1880-luvulla joitakin vuosia Fredrika Runebergin kuoleman jälkeen. Kodin valtias ja valtiatar ovat yhä elävää kulttuurihistoriaa monelle porvoolaiselle.

teksti: Mirja Laxell

Lähteet

Allardt Ekelund, Karin: Fredrika Runeberg. Suom. Helmer Winter ja E. A. Saarimaa. Porvoo, 1945. Stenwall, Åsa: Den frivilligt ödmjuka kvinnan. En bok om Fredrika Runebergs verklighet och diktning. Borås, 1979.
Tuulio, Tyyni: Fredrikan Suomi. Esseitä viime vuosisadan naisista. Porvoo, 1979.
Brev till sonen Walter 1861-1879. Köpenhamn, Rom, Paris. Inledning och kommentarer av Karin Allardt Ekelund. Borgå. Helsingfors 1971.
Finlands svenska litteraturhistoria. Första delen: Åren 1400-1900, Helsingfors, 1999, s. 306-314. Suomen kirjallisuudenhistoria I. Hurskaista lauluista ilostelevaan romaaniin, Helsinki, 1999, s. 293-297. Fredrika Runebergin omat teokset, ks. tuotanto.