Simukka, Salla

Suhtauduin työhöni kunnianhimoisesti. Sieluni silmin näin sen jo kirjastossa. Kirjakaupat eivät niinkään kiehtoneet mielikuvitustani. Minusta hienoin ajatus oli se, että kirjani seisoisi kirjaston hyllyssä, s-kirjaimen kohdalla, kaikkien lainattavissa. Koska kirjoitusprosessini kesti useita vuosia, ehdin myös kehittyä kirjailijana melkoisesti ja ymmärsinkin teokseni viime metreillä, että sen julkaisukuntoon saattaminen tulisi vaatimaan uudelleenkirjoitustyötä ja muokkausta. En vain valitettavasti koskaan saanut enää uudelleen tartuttua kirjaani. Muut, ajatuksiani kutkuttavammat kirjoitusprojektit veivät silloin jo aikani.
Kirjan juonesta voin paljastaa sen verran, että siinä orpo Nitrea-tyttö tapaa sinisen, puhuvan kissan, joka kasvaa äkkiä tiikerin kokoiseksi ja lennättää tytön kaukaiseen maahan. Siellä hän kohtaa erikoisia ihmisiä ja etenkin sen oudon seikan, että tässä maassa lapset, aikuiset ja vanhukset asuvat kaikki erillään toisistaan, omilla saarillaan. Seikkailut seuraavat toisiaan ja matkalla etsitään Tuhansien Toiveiden Ruhtinasta. Mutta kun hänet viimein kohdataan, oikean toiveen esittäminen onkin yllättävän hankalaa.
Kun katson taaksepäin aikakerrostumien läpi, näen itseni pienenä, kirjoitustyöni ääreen keskittyneenä. Olin silloin tosissani. Olen yhäkin tosissani. Hymyilen hänelle, tuolle menneisyyteni minälle, sillä tahdon kannustaa häntä. Minä tiedän jo, että joskus suurimmatkin toiveet toteutuvat.