Karpela, Totti
Elämäkertatietoa
Totti Karpela on syntynyt Turussa ja valmistunut oikeustieteen kandidaatiksi 1968 Turun yliopistosta. Hän on työskennellyt muun muassa poliisimestarina ja kaupunginviskaalina. Vuosina 1989-2003 hän johti Turun vankilaa (ent. Turun keskusvankila eli Kakola). Karpela on suomalaisen puolikovaksikeitetyn rikosromaanin elävä klassikko.
(#kirja)
- - -
Syntynyt
5.11.1940 Turussa, asui Oripäässä
perhesuhteet:
vanhemmat: Torsten Aleksander Karpela ja Ida Taimi Karpela
puoliso: Anja Marjatta, dipl. kosmetologi
lapset: Totti-Mikael (ens. avioliitosta)
toimet:
Kirjoitteluni lisäksi olen ansainnut leipäni lääninreviisorina, lääninsihteerinä (molemmat virat Turun ja Porin lääninhallituksessa), poliisimestarina ja kaupunginviskaalina eli yleisenä syyttäjänä (Naantalissa) ja vankilanjohtajana Turun keskusvankilassa eli pahamaineisessa Kakolassa. Täysiverinen virkamiestyyppi siis.
opinnot:
oikeustieteen kandidaatti, Turun yliopisto 1968
Lotossa olen kerran saanut viisi oikein.
harrastukset:
Elokuva yleensä ja amerikkalainen elokuva erityisesti (minulla on yli 1 000 omaa filmiä!). Kevyt musiikki. Iskelmät 1940- ja 1950 -luvuilta kiehtovat. Niin ja kirjallisuus tietenkin.
"Harrastuksiin olisin voinut lisätä vielä matkailun, jota olen
'harrastanut' ahkerasti. Suosittelen."
(#kirja)
- - -
Syntynyt
5.11.1940 Turussa, asui Oripäässä
perhesuhteet:
vanhemmat: Torsten Aleksander Karpela ja Ida Taimi Karpela
puoliso: Anja Marjatta, dipl. kosmetologi
lapset: Totti-Mikael (ens. avioliitosta)
toimet:
Kirjoitteluni lisäksi olen ansainnut leipäni lääninreviisorina, lääninsihteerinä (molemmat virat Turun ja Porin lääninhallituksessa), poliisimestarina ja kaupunginviskaalina eli yleisenä syyttäjänä (Naantalissa) ja vankilanjohtajana Turun keskusvankilassa eli pahamaineisessa Kakolassa. Täysiverinen virkamiestyyppi siis.
opinnot:
oikeustieteen kandidaatti, Turun yliopisto 1968
Lotossa olen kerran saanut viisi oikein.
harrastukset:
Elokuva yleensä ja amerikkalainen elokuva erityisesti (minulla on yli 1 000 omaa filmiä!). Kevyt musiikki. Iskelmät 1940- ja 1950 -luvuilta kiehtovat. Niin ja kirjallisuus tietenkin.
"Harrastuksiin olisin voinut lisätä vielä matkailun, jota olen
'harrastanut' ahkerasti. Suosittelen."
Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa
Jatkokertomukset ja muu lehdissä ilmestynyt aineisto
Ensimmäiset tarinat Seikkailujen maailma -lehdessä 1950-luvun lopulla.
Jännitys-, scifi- ja villin lännen novelleja eri aikakauslehdissä.
Pienet likaiset jutut. Jatkokertomus Anna-lehdessä 1975.
Ensimmäiset tarinat Seikkailujen maailma -lehdessä 1950-luvun lopulla.
Jännitys-, scifi- ja villin lännen novelleja eri aikakauslehdissä.
Pienet likaiset jutut. Jatkokertomus Anna-lehdessä 1975.
Runo "Ruissalon villa" antologiassa Ikään kuin 2003 : yli viisikymppisten kirjoittajien kirja (Pelipeitto 2003).
Artikkeli "Minä ja yksityisetsivä Allan Karve" teoksessa Pidättekö dekkareista : Jännityskirjallisuuden tekijöitä, historiaa, estetiikkaa (Kirjastopalvelu 1985).
Artikkeli "Minä ja yksityisetsivä Allan Karve" teoksessa Pidättekö dekkareista : Jännityskirjallisuuden tekijöitä, historiaa, estetiikkaa (Kirjastopalvelu 1985).
Tekstinäyte
Ote romaanista Pyöveli harvoin kättelee:
Heräsin viluun. Kello kulki vielä yöajassa, mutta ulkona oli jo aivan valoisaa. Nousin jäykkänä tuolista ja laahustin makuuhuoneeseen. Istuin vuoteen reunalle ja kyhnytin lonkkaani, jota kolotti huonon asennon jäljiltä. Tuijotin ikkunasta ulos. Ilma oli aurinkoinen ja kirkas, mutta vaikutti kylmältä. Kivistävän sinisellä taivaalla tuulen äänettömät pasuunat puhaltelivat valkoisia pilvenhattaroita edellään. Oli sunnuntaiaamu, surullisen sunnuntain aamu.
Heräsin viluun. Kello kulki vielä yöajassa, mutta ulkona oli jo aivan valoisaa. Nousin jäykkänä tuolista ja laahustin makuuhuoneeseen. Istuin vuoteen reunalle ja kyhnytin lonkkaani, jota kolotti huonon asennon jäljiltä. Tuijotin ikkunasta ulos. Ilma oli aurinkoinen ja kirkas, mutta vaikutti kylmältä. Kivistävän sinisellä taivaalla tuulen äänettömät pasuunat puhaltelivat valkoisia pilvenhattaroita edellään. Oli sunnuntaiaamu, surullisen sunnuntain aamu.
Ruissalon villa
Minä seison, koira istuu.
Edessä huvila harmaantuvine
pitseineen.
Ehompi se oli silloin, kun me sen
yhdessä näimme,
minä, Jussi, Erkki ja Aippi, joka
jo on kuollut.
Minä istun ruohikolle, koira nousee
seisomaan.
Polttavan kesäpäivän illansuu.
Samanlainen kuin silloin, kun me
raukeina auringosta ja uimisesta
lojuimme terassilla, minä, Jussi, Erkki
ja nyttemmin edesmennyt Aippi.
Minä sytytän savukkeen ja koira
panee maata.
Varjoisalta kujalta oleva poika kiertää
uudelleen ja uudelleen gramafonin
lautasella ja me ajattelemme
kaupungin tyttöjä. Minä, Jussi, Erkki ja
joitakin vuosia sitten kuollut Aippi.
Nousen ylös, samoin koira.
Muutama askel ja vilkaisu olan ylitse.
Siellä, pääoven portailla me olemme
aina, kun tänne tulen. Minä, Jussi, Erkki
ja Aippi- vainaa.
Minä seison, koira istuu.
Edessä huvila harmaantuvine
pitseineen.
Ehompi se oli silloin, kun me sen
yhdessä näimme,
minä, Jussi, Erkki ja Aippi, joka
jo on kuollut.
Minä istun ruohikolle, koira nousee
seisomaan.
Polttavan kesäpäivän illansuu.
Samanlainen kuin silloin, kun me
raukeina auringosta ja uimisesta
lojuimme terassilla, minä, Jussi, Erkki
ja nyttemmin edesmennyt Aippi.
Minä sytytän savukkeen ja koira
panee maata.
Varjoisalta kujalta oleva poika kiertää
uudelleen ja uudelleen gramafonin
lautasella ja me ajattelemme
kaupungin tyttöjä. Minä, Jussi, Erkki ja
joitakin vuosia sitten kuollut Aippi.
Nousen ylös, samoin koira.
Muutama askel ja vilkaisu olan ylitse.
Siellä, pääoven portailla me olemme
aina, kun tänne tulen. Minä, Jussi, Erkki
ja Aippi- vainaa.
Lähteitä ja viittauksia