Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Miten niin valo
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Pieni romaani tuottaa groteskien tilanteidensa kautta lukijalle iloa ja valoa ja selviytymisen meininkiä. Hahmot rikkovat ruuhkasuomalaisen naisen arjen sopivaisuuden tabuja yksi kerrallaan ja lukija näkee, että se on heille hyväksi. Kaikella on tarkoitus! Hahmot itsekin ehkä hyväksyvät itsensä. Iso osa teoksen vapauttavuutta on sen kerronnallisessa asenteessa, jossa koomisen opetusmaisesti johdatetaan lukijaa erilaisten tihennysten kautta. Sivumääräisesti pieni teos huvittaa keski-ikäistä naista kuolemanvakavilla asioilla.
(Sini Kiuas/ Sanojen aika)
Tammikuun valo osuu kolmeen naiseen ja kietoo heidän kohtalonsa yhteen.
Anni on antanut avioliitolle kaikkensa; hän on mukautunut, harrastanut, perehtynyt ja peitellyt epäonnistumisia. Keskiluokkainen unelma täynnä sisustussuunnittelijoita, matkailua, design-teollisuutta sekä hedelmöitys- ja kauneusklinikoita on kuitenkin hajonnut tomuksi, ja Anni makaa keittiön lattialla jo toista viikkoa. Siitä tarina alkaa; siitä kun jokin loppuu.
Kristiina on taidemaalari. Hän asuu yksin ja elää hillittyä, rajoittunutta elämää. Rutiinit rikkoo kuitenkin puhelu mieheltä, josta ei pääse eroon. Kristiina ei halua, että kaikki alkaa jälleen alusta. Kuin erävoiton ottaakseen hän hakeutuu vielä samana iltana tuntemattoman miehen matkaan. Aamulla, voittoisana, Kristiina lähtee miehen nukkuessa viemään tämän koiraa lenkille. Kun nainen ja koira ylittävät katua, jokin tulee lujaa päin.
Sairaalasta, jossa Anni ja Kristiina toipuvat, tulee muutoksen paikka. Siellä on tilaa kerätä elämän palaset, tehdä valintoja ja heittää pois ylimääräinen.
Lääkäri Päivikki Siven hoitaa sekä Annia että Kristiinaa. Hänen maailmansa täyttää tieto ja sen hallitsema todellisuus. Lapset ja mies liukuvat etäälle, kun säntillinen mieli kontrolloi ja kotiloituu. Mutta Anni ja Kristiina kääntävät Sivenin ehjän maailman nurin.
Tammikuun valo osuu kolmeen naiseen ja kietoo heidän kohtalonsa yhteen.
Anni on antanut avioliitolle kaikkensa; hän on mukautunut, harrastanut, perehtynyt ja peitellyt epäonnistumisia. Keskiluokkainen unelma täynnä sisustussuunnittelijoita, matkailua, design-teollisuutta sekä hedelmöitys- ja kauneusklinikoita on kuitenkin hajonnut tomuksi, ja Anni makaa keittiön lattialla jo toista viikkoa. Siitä tarina alkaa; siitä kun jokin loppuu.
Kristiina on taidemaalari. Hän asuu yksin ja elää hillittyä, rajoittunutta elämää. Rutiinit rikkoo kuitenkin puhelu mieheltä, josta ei pääse eroon. Kristiina ei halua, että kaikki alkaa jälleen alusta. Kuin erävoiton ottaakseen hän hakeutuu vielä samana iltana tuntemattoman miehen matkaan. Aamulla, voittoisana, Kristiina lähtee miehen nukkuessa viemään tämän koiraa lenkille. Kun nainen ja koira ylittävät katua, jokin tulee lujaa päin.
Sairaalasta, jossa Anni ja Kristiina toipuvat, tulee muutoksen paikka. Siellä on tilaa kerätä elämän palaset, tehdä valintoja ja heittää pois ylimääräinen.
Lääkäri Päivikki Siven hoitaa sekä Annia että Kristiinaa. Hänen maailmansa täyttää tieto ja sen hallitsema todellisuus. Lapset ja mies liukuvat etäälle, kun säntillinen mieli kontrolloi ja kotiloituu. Mutta Anni ja Kristiina kääntävät Sivenin ehjän maailman nurin.
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tapahtumapaikat
Alkukieli
Tekstinäyte
Tämä kaikki on kourinut Sampoakin syvältä, mutta vielä pitkään aikaan hän ei siitä varsinaisesti kärsi. Hän ahtaa haavaan alkoholia, naisia ja kaveripiiriä, joka on taas ehjä, se hajaantui avioliittojen ja ulkomaankomennusten takia, mutta viimeinen pala loksahti paikalleen kun Sampo erosi. Ja nyt Sampo pakenee yläkertaan, jättää kaksi lätäkköä eteisen laatoitukselle ja Annin keittiön lattialle todella rakentamaan jotakin.
Anni täyttyy vihasta, se paisuu sisällä äärtä vailla, eikä hän sen kangistavan vaikutuksen vuoksi pysty pakenemaan. Vasemmalla kädellään hän päätään kääntämättä hapuilee nenäliinatollojen keskeltä savukerasian ja sieltä savukkeen jonka sytyttää. Keuhkot pullistuvat savusta äärimmilleen, päästävät otteensa ja tyhjenevät, kuuluu syvä keuhkojen ääni, kun nikotiini auttaa suruun.
Kaksi viikkoa sitten Anni Riskin unelma hajosi tomuksi ja katosi. Keskiluokkainen unelma oli hohtanut hyvinvointia ympärilleen; työllistänyt sisustussuunnittelijoita, ravintola- ja matkailualaa, personal trainereita, suomalaista design-teollisuutta, hedelmöitys- ja kauneusklinikoita, kotisiivousyrityksiä. Hän on tehnyt juuri niin kuin on suositeltu, valinnut tien jonka viitta lupaa suurimmat onnen mahdollisuudet. Anni on todella yrittänyt. Unelman puolesta hän on tehnyt valtavan määrän työtä ja kaikenlaista muuta mitä nyt väistämättä joutuu, kun on edes hivenen tekemisissä jonkun ihmisen kanssa saatikka sitten naimisissa. Kuten lukemaan sanattomia viestejä, antamaan anteeksi tai
y m m ä r t ä m ä ä n. Miestään viihdyttääkseen ja itseään lohduttaakseen hän on seurannut trendejä, aloittanut golfin, pulpauttanut sisäänsä milloin hormoneja, silikonia tai vitamiineja, milloin geishapalloja, vaihtanut harrastuksia kuin paitaa ja paitaa kuin harrastuksia.
Jos olisin tehnyt töitä kaiken tuohon paskaan käytetyn ajan, olisin jo firman johtoportaassa, ajattelee Anni.
Jos hänellä olisi voimaa, hän tappaisi miehen nyt heti. Survaisisi Intiasta tuodulla kivisellä Buddhalla takaraivoon. Kuinka viimeinkin miehen ruumis seisahtuisi, pysähtyisi hetkeksi kunnes laskeutuisi maahan, olisi paikoillaan ja kotona, Annin vieressä Anni kainalossa. Kuinka veri juoksisi rauhallisesti ja hiljaa, ei satuttaisi eikä pakottaisi. Veri olisi vain verta, sen miehen johon hän kiinnittyi ja jota hän halusi vuosia sitten.
Anni täyttyy vihasta, se paisuu sisällä äärtä vailla, eikä hän sen kangistavan vaikutuksen vuoksi pysty pakenemaan. Vasemmalla kädellään hän päätään kääntämättä hapuilee nenäliinatollojen keskeltä savukerasian ja sieltä savukkeen jonka sytyttää. Keuhkot pullistuvat savusta äärimmilleen, päästävät otteensa ja tyhjenevät, kuuluu syvä keuhkojen ääni, kun nikotiini auttaa suruun.
Kaksi viikkoa sitten Anni Riskin unelma hajosi tomuksi ja katosi. Keskiluokkainen unelma oli hohtanut hyvinvointia ympärilleen; työllistänyt sisustussuunnittelijoita, ravintola- ja matkailualaa, personal trainereita, suomalaista design-teollisuutta, hedelmöitys- ja kauneusklinikoita, kotisiivousyrityksiä. Hän on tehnyt juuri niin kuin on suositeltu, valinnut tien jonka viitta lupaa suurimmat onnen mahdollisuudet. Anni on todella yrittänyt. Unelman puolesta hän on tehnyt valtavan määrän työtä ja kaikenlaista muuta mitä nyt väistämättä joutuu, kun on edes hivenen tekemisissä jonkun ihmisen kanssa saatikka sitten naimisissa. Kuten lukemaan sanattomia viestejä, antamaan anteeksi tai
y m m ä r t ä m ä ä n. Miestään viihdyttääkseen ja itseään lohduttaakseen hän on seurannut trendejä, aloittanut golfin, pulpauttanut sisäänsä milloin hormoneja, silikonia tai vitamiineja, milloin geishapalloja, vaihtanut harrastuksia kuin paitaa ja paitaa kuin harrastuksia.
Jos olisin tehnyt töitä kaiken tuohon paskaan käytetyn ajan, olisin jo firman johtoportaassa, ajattelee Anni.
Jos hänellä olisi voimaa, hän tappaisi miehen nyt heti. Survaisisi Intiasta tuodulla kivisellä Buddhalla takaraivoon. Kuinka viimeinkin miehen ruumis seisahtuisi, pysähtyisi hetkeksi kunnes laskeutuisi maahan, olisi paikoillaan ja kotona, Annin vieressä Anni kainalossa. Kuinka veri juoksisi rauhallisesti ja hiljaa, ei satuttaisi eikä pakottaisi. Veri olisi vain verta, sen miehen johon hän kiinnittyi ja jota hän halusi vuosia sitten.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
187