Taivaan latvassa
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Eri kansikuvat esitetään isoina, kun osoitat tai klikkaat pikkukuvaa.
kuvaus
Tässä huikaisevassa runokokoelmassa avaruus ei ole valovuosien päässä, vaan läsnä kaikkialla, kesäisen järven rannalla, lähiöbaarissa, supermarketin parkkipaikalla ja kerrostalohuoneistossa: ”ei aurinko ole pöydälle unohtunutta mandariinia kauempana” (s.33). Tähtitaivas läpäisee runoteoksen kaikki eri osastot. Neljännen osion runot on nimetty tähdistöjen, myyttien mukaan ja viimeinen sikermä koostuu paikannimiä kantavista proosarunoista: samaa tähtitaivasta katsotaan niin Kontulassa kuin Islannissakin. Avaruus voi olla myös mielen sisäistä: ”Minä istun sieluni päällä ja kuuntelen/ aurinkokuntani kirskuntaa (s.12).
Kokoelman runot kertovat ikävästä ja kuolemasta, monet runot ovat runoja poissaolevalle sinälle, rakastetulle. Runoissa elämän ja kuoleman välinen raja hämärtyy, tämänpuoleinen ja tuonpuoleinen ovat yhtä ja samaa kosmosta: ”Se on lohdullista, että olet nyt lähempänä kuin koskaan/ vaikka olet kauempana kuin Orfeuksen lyyra./ Välillämme ei ole enää etäisyyttä/ ei kuiskauksen vertaa, ei avaruutta,/ ei kitkaa, kiihkeissä syleilyissä versoavia mustelmia.” (s.19)
Taivaan latvassa on runoteos joka tuntuu syvällä ihon alla, sillä voiko kaipauksesta enää kauniimmin ja koskettavammin kirjoittaa kuin Kontio kokoelmansa nimirunossa: ”Kun istut taivaan latvassa,/ silmissäsi sumua joka on sakeampaa/ kuin hämähäkin korjatessa verkkonsa,/ kun istut taivaan latvassa/ eivätkä silmäsi enää erota kaupungin siluettia,/ ei ikkunaamme sen reunalla,/ valoa, jonka sytytän yöksi/ keittiön pöydälle, kuppisi viereen” (s. 30)
- Silene Lehto/ Sanojen aika -
Kokoelman runot kertovat ikävästä ja kuolemasta, monet runot ovat runoja poissaolevalle sinälle, rakastetulle. Runoissa elämän ja kuoleman välinen raja hämärtyy, tämänpuoleinen ja tuonpuoleinen ovat yhtä ja samaa kosmosta: ”Se on lohdullista, että olet nyt lähempänä kuin koskaan/ vaikka olet kauempana kuin Orfeuksen lyyra./ Välillämme ei ole enää etäisyyttä/ ei kuiskauksen vertaa, ei avaruutta,/ ei kitkaa, kiihkeissä syleilyissä versoavia mustelmia.” (s.19)
Taivaan latvassa on runoteos joka tuntuu syvällä ihon alla, sillä voiko kaipauksesta enää kauniimmin ja koskettavammin kirjoittaa kuin Kontio kokoelmansa nimirunossa: ”Kun istut taivaan latvassa,/ silmissäsi sumua joka on sakeampaa/ kuin hämähäkin korjatessa verkkonsa,/ kun istut taivaan latvassa/ eivätkä silmäsi enää erota kaupungin siluettia,/ ei ikkunaamme sen reunalla,/ valoa, jonka sytytän yöksi/ keittiön pöydälle, kuppisi viereen” (s. 30)
- Silene Lehto/ Sanojen aika -
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Alkukieli
Tekstinäyte
SERPENS
Navasta nousi joskus käärme
nyt se on muuttunut varjoksi.
Kuu on matalalla,
hanget punertavat,
metsän puuhkaan kiemurtelee
ketunhäntäinen valo.
Huone oli ennen pienempi
nyt on nälkäkin pelkoa.
Se joka kerran antoi hengen
painaa sitä nyt alemmas
kohti hankea, hangen alle
Halkeama pimeyteen, äkillinen puuska
sinertävä kääty, taivaan napa.
CASSIOPEIA
Leninki nukkuu tuolin selkänojalla,
tuoli on ulkona, se on kuningattaren tuoli.
Puiden veri pysähtyy, metsästä kuuluu rätinää.
Pakkanen polttaa varikset mustiksi.
Schedir, Caph ja Rucba piirtävät naista taivaalle.
Leninki herää ja liukuu kalpean maiseman yli.
Salaa se kerää linnut oksilta ja vie ne meren hautoihin,
salaa se kerää tähtien viivat helmojensa alle.
Kylmät kädet kulkevat uneni lävitse,
kyyneleet jäätyvät silmiin, hiki kruunuksi otsaan.
Jokaisessa huoneessa nämä kuviot tunnetaan,
tämä pelon silmien läpi ommeltu tanssi.
(Pukkila)
Vanha koivu on asettanut oksansa taivaan silmiin. Kun maapallo pyörii kuuluu mökin sisälle viestejä kaukaisista tähdistöistä, puu ottaa maailmankaikkeuden äänen. Peittelen tytöt ja luen heidän kanssaan iltarukouksen. Sanni nukahtaa mutta Tilja haluaa minut viereensä makaamaan ennen kuin uskaltaa sulkea silmänsä. Äänet ovat kulkeneet sisältä ulos, kuin rukkanen olisi käännetty nurin.
Ulkona skorpioni väijyy Orionia. Heinänkorsien avaruutta tähdittävät kiiltomatonaaraiden majakat. Syksy on oraalla. Minä menen tuvan puolelle ja lisään puita uuniin. Revin halosta kaarnaa ja löydän nilasta tähtikirjaajan kosmologian: nälän ja halun koukerot. Siinä on taivas, jonka heitän tuleen, siinä on rakkauden jäljet, ne äänet mitä puusta kuuluu. ja siinä on pelon merkki, yhtä lähellä kuin taivaan reuna.
Navasta nousi joskus käärme
nyt se on muuttunut varjoksi.
Kuu on matalalla,
hanget punertavat,
metsän puuhkaan kiemurtelee
ketunhäntäinen valo.
Huone oli ennen pienempi
nyt on nälkäkin pelkoa.
Se joka kerran antoi hengen
painaa sitä nyt alemmas
kohti hankea, hangen alle
Halkeama pimeyteen, äkillinen puuska
sinertävä kääty, taivaan napa.
CASSIOPEIA
Leninki nukkuu tuolin selkänojalla,
tuoli on ulkona, se on kuningattaren tuoli.
Puiden veri pysähtyy, metsästä kuuluu rätinää.
Pakkanen polttaa varikset mustiksi.
Schedir, Caph ja Rucba piirtävät naista taivaalle.
Leninki herää ja liukuu kalpean maiseman yli.
Salaa se kerää linnut oksilta ja vie ne meren hautoihin,
salaa se kerää tähtien viivat helmojensa alle.
Kylmät kädet kulkevat uneni lävitse,
kyyneleet jäätyvät silmiin, hiki kruunuksi otsaan.
Jokaisessa huoneessa nämä kuviot tunnetaan,
tämä pelon silmien läpi ommeltu tanssi.
(Pukkila)
Vanha koivu on asettanut oksansa taivaan silmiin. Kun maapallo pyörii kuuluu mökin sisälle viestejä kaukaisista tähdistöistä, puu ottaa maailmankaikkeuden äänen. Peittelen tytöt ja luen heidän kanssaan iltarukouksen. Sanni nukahtaa mutta Tilja haluaa minut viereensä makaamaan ennen kuin uskaltaa sulkea silmänsä. Äänet ovat kulkeneet sisältä ulos, kuin rukkanen olisi käännetty nurin.
Ulkona skorpioni väijyy Orionia. Heinänkorsien avaruutta tähdittävät kiiltomatonaaraiden majakat. Syksy on oraalla. Minä menen tuvan puolelle ja lisään puita uuniin. Revin halosta kaarnaa ja löydän nilasta tähtikirjaajan kosmologian: nälän ja halun koukerot. Siinä on taivas, jonka heitän tuleen, siinä on rakkauden jäljet, ne äänet mitä puusta kuuluu. ja siinä on pelon merkki, yhtä lähellä kuin taivaan reuna.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
58
Kustantaja
Kieli
Lisätietoja
Runo "Coma Berenices" käännetty englanniksi kokoelmassa Ice-Floe - International Poetry of the Far North. Volume VI / 2 (2005). Kääntäjä Sarka Hantula .
Nimi
Ilmestymisaika
Sivumäärä
63