Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Eräänä päivänä tyhjä taivas
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Eräänä päivänä tyhjä taivas on Tiina Raevaaran esikoisteos. Se on tummanpuhuva dystopia ydintuhon jälkeisestä ajasta.
Tyttö on onnistunut selviytymään ydintuhosta ja sen aiheuttaman mustan pilven alta metsään. Metsä on hänen vanha kotimetsänsä, hän muistaa sen etäisesti. Hän löytää takaisin lapsuudenkotiinsa, mutta koti onkin erilainen. Siellä elää isä ja yhdeksäntoista veljeä. Mutta missä on äiti? Ja kuka on metsässä elävä kummallinen vanhus?
Eräänä päivänä tyhjä taivas on yhtä aikaa sadunomainen ja kauhistuttava. Tyttö tietää tulleensa kotiin, mutta mikään ei ole niin kuin hän muisti. Isä on vihamielinen, veljet kummallisia. Talokin on ihmeellinen ja pelottava sokkelo, mutta silti koti. Takaumina ja unina kerrotaan aiemmasta, tuhosta ja sen seurauksista.
Raevaara on koulutukseltaan biologi, mikä näkyy teoksessa. Kirja on jaettu kolmeen osioon, joiden alussa on luonnontieteellinen tietoisku, joka motivoi myöhemmän tekstin. Tyttö näkee unia ketuista: kettuemosta ja pennuista. Hän samaistuu unien kettuihin, mutta silti ne ovat pelottavia: samalla tavalla kuin hänen perheensä omituisessa talossa. Oikeat metsän eläimet sen sijaan ovat pelkästään pelottavia, peuroilla on monta silmää ja karhulla ihmiskasvot.
Teoksessa vaihtelevat viehättävästi jopa tieteellisen tuntuinen luonnontieteellinen teksti, sadunomaisuus, scifille tyypillinen kuvaus ydintuhosta ja toisaalta ihmissuhdekuvaus. Kuitenkin monipuolinen aines pysyy hyvin kasassa ja tukee toistaan.
(Siina Tiuraniemi/ Sanojen aika)
Tyttö on onnistunut selviytymään ydintuhosta ja sen aiheuttaman mustan pilven alta metsään. Metsä on hänen vanha kotimetsänsä, hän muistaa sen etäisesti. Hän löytää takaisin lapsuudenkotiinsa, mutta koti onkin erilainen. Siellä elää isä ja yhdeksäntoista veljeä. Mutta missä on äiti? Ja kuka on metsässä elävä kummallinen vanhus?
Eräänä päivänä tyhjä taivas on yhtä aikaa sadunomainen ja kauhistuttava. Tyttö tietää tulleensa kotiin, mutta mikään ei ole niin kuin hän muisti. Isä on vihamielinen, veljet kummallisia. Talokin on ihmeellinen ja pelottava sokkelo, mutta silti koti. Takaumina ja unina kerrotaan aiemmasta, tuhosta ja sen seurauksista.
Raevaara on koulutukseltaan biologi, mikä näkyy teoksessa. Kirja on jaettu kolmeen osioon, joiden alussa on luonnontieteellinen tietoisku, joka motivoi myöhemmän tekstin. Tyttö näkee unia ketuista: kettuemosta ja pennuista. Hän samaistuu unien kettuihin, mutta silti ne ovat pelottavia: samalla tavalla kuin hänen perheensä omituisessa talossa. Oikeat metsän eläimet sen sijaan ovat pelkästään pelottavia, peuroilla on monta silmää ja karhulla ihmiskasvot.
Teoksessa vaihtelevat viehättävästi jopa tieteellisen tuntuinen luonnontieteellinen teksti, sadunomaisuus, scifille tyypillinen kuvaus ydintuhosta ja toisaalta ihmissuhdekuvaus. Kuitenkin monipuolinen aines pysyy hyvin kasassa ja tukee toistaan.
(Siina Tiuraniemi/ Sanojen aika)
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Tapahtumapaikat
Tapahtuma-aika
Alkukieli
Tekstinäyte
Elämäni – ja isäni ja veljieni elämä – voidaan asettaa kerroksiksi. Sisäkkäisiksi kehiksi, joissa uudet asiat kiertyvät muureiksi vanhojen ympärille, syleilevät ne näkymättömiin, suojelevat niitä niin, etteivät ne saa enää henkeä. Piilottavat ne sisäänsä, ja lopulta vanhimmat asiat unohtuvat.
Isän jättimäisestä huoneesta löydän elämäni kehiksi muurattuna.
Isäni ei rakentanut suurta, kummallista taloaan tyhjän päälle. Pelkän ilman ympärille. Millekään houkuttelevan tasaiselle metsälaikulle, josta puut olisi pitänyt raivata pois asumuksen tieltä; jossa olisi kasvanut vain ketunleipää ja kallioimarretta ja tuulessa tanssivia heiniä.
Hän rakensi talonsa vanhan talon ympärille. Kätki kotimme vuoren sisään. Ja muistomme siinä samalla.
Isän jättimäisestä huoneesta löydän elämäni kehiksi muurattuna.
Isäni ei rakentanut suurta, kummallista taloaan tyhjän päälle. Pelkän ilman ympärille. Millekään houkuttelevan tasaiselle metsälaikulle, josta puut olisi pitänyt raivata pois asumuksen tieltä; jossa olisi kasvanut vain ketunleipää ja kallioimarretta ja tuulessa tanssivia heiniä.
Hän rakensi talonsa vanhan talon ympärille. Kätki kotimme vuoren sisään. Ja muistomme siinä samalla.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
246