Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.
Vävy
Aikalaisarvio
Aikalaisarvio Arvostelevasta kirjaluettelosta (AKL). Huom., saattaa sisältää juonipaljastuksia!
Tyyppi
romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
kuvaus
Wladimir Tendrjakow on nykyvenäläisen kirjallisuuden lahjakkaimpia nuoria kertojia. Hän kuuluu siihen kirjailijaryhmään, joka pääsi esille Stalinin kuoleman jälkeisenä aikana puhaltaneiden vapaampien tuulien ansiosta. Tendrjakowin vuonna 1959 alkukielellä ilmestynyt ’Vävy’ on voimakas ja kuulas rakkauskertomus tämän päivän neuvostoliittolaisesta yhteiskunnasta.
Feodorin ja Stesan, tarinan päähenkilöiden onnellisesti alkanut avioliitto alkaa vähitellen säröillä – ei sen vuoksi, etteivätkö he rakastaisi yhä toisiaan, vaan siksi, että he huomaavat kuuluvansa kahteen erilaiseen maailmaan. Nuoren aviovaimon Stesan ja hänen vanhempiensa suhtautuminen kolhoosin ja yleensä neuvostoyhteiskunnan pyrkimyksiin on toisenlainen kuin Feodorin – ja tällaista suhtautumista Feodor havaitsee kylässä enemmänkin. Avoimesti ja rohkeasti Tendrjakow kuvaa sitä ristiriitaa, joka yhä vieläkin on havaittavissa Neuvostoliitossa toisaalta nuorien ja puoluetta tukevien ja toisaalta vanhassa sitkeästi kiinni pysyvien välillä.
(takakansiteksti)
(takakansiteksti)
Kirjallisuudenlaji
Henkilöt, toimijat
Tapahtumapaikat
Konkreettiset tapahtumapaikat
Asiasanayhdistelmät
Alkukieli
Tekstinäyte
Suojasäätä oli kestänyt viikon päivät. Mutta kun alkoi puhaltaa tuskin havaittava tuuli, pehmenneet kinokset kovettuivat, yöt muuttuivat tähtikirkkaiksi ja lumi kimalteli kuutamossa suurina kipinöinä, vihreinä kuin suden silmien nälkäinen loiste.
Kaikkein hiljaisimpana aikana, kello kaksi yöllä kylässä ei ollut liikkeellä ristinsieluakaan. Koirat kätkeytyivät, vahtiukko poikkesi kotiinsa juomaan teetä ja torkahti varmaankin uuniin viereen riisumatta edes turkkiaan. Lumikatot hotelivat kuutamossa, puut sojottivat pystyssä kuin sininen savu, joka on jähmettynyt puolitiessä pimeälle taivaalle. Kylässä oli kaunista, autiota, kolkkoa.
Vain eräässä talossa olivat kaikki ikkunat valaistut, sisällä keinahtelivat varjot, vaimeat äänet kantautuivat kaksinkertaisten ikkunoiden läpi.
Kaikkein hiljaisimpana aikana, kello kaksi yöllä kylässä ei ollut liikkeellä ristinsieluakaan. Koirat kätkeytyivät, vahtiukko poikkesi kotiinsa juomaan teetä ja torkahti varmaankin uuniin viereen riisumatta edes turkkiaan. Lumikatot hotelivat kuutamossa, puut sojottivat pystyssä kuin sininen savu, joka on jähmettynyt puolitiessä pimeälle taivaalle. Kylässä oli kaunista, autiota, kolkkoa.
Vain eräässä talossa olivat kaikki ikkunat valaistut, sisällä keinahtelivat varjot, vaimeat äänet kantautuivat kaksinkertaisten ikkunoiden läpi.
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.