Genetic Wasteland
Tyyppi
novellit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.
Kirjallisuudenlaji
Alkukieli
Tekstinäyte
Se alkoi olla jo rasittavaa, nousta bussiin suoraan kentältä kahdenkymmenen tunnin lennon jälkeen ja torkkua vielä kolme tuntia matkalla Queenslandin kumpuileviin sisuksiin, Toowoomban sisämaakaupunkiin. Mutta Maurice halusi nähdä setä Jacksonin ja hän tiesi, etteivät hänen talonsa ja perheensä Brisbanessa odottaneet häntä ennen huomista.
Talo ja vaimo olivat tehneet pesäeron Mauriceen jo aikoja sitten; se oli asiaintila, jonka kanssa Maurice oli päässyt parahultaiseen sopuun. Ainut jolle hän ylipäätään jotain merkitsi oli nuorempi poika Clem. Kaksikymmentä vuotta oli kiusallisen paksu siivu mistä tahansa tarinasta, viipale ihmisiän parhainta kohtaa joka ei parhain päin ajateltuna ollut mennyt täysin hukkaan kahden jälkeläisen vuoksi.
Jackson-setä ja Emu Bottom -niminen farmi olivat olleet Toowombassa pitkään. Tila oli ollut paikalla ensin, Mauricen isovanhempien perustamana, ja kun isovanhemmat olivat menneet, setä Jackson oli palannut sinne taas jostakin. Hän ei halunnut olla vastuussa karjasta, joten hän myi lampaat ja naudat ja jätti eläimistä seurakseen vain pari paimenkoiraa ja hevosen. Vanhempiensa rengin, vanhan puoliverisen stockman Eddien hän muodollisesti irtisanoi, mutta antoi tämän edelleen asua piharakennuksessa. Eddie nautti pientä kansaneläkettä ja teki siinä ohessa talon askareita aivan kuten ennenkin. Paria vuotta myöhemmin renki loppui työnsä ääreen.
Silloin kolmikymppinen Jackson jäi tilalleen kokonaan yksin. Elannokseen Jackson korjasi autoja, tuulimyllyjä ja traktoreita Toowoomban punaniskoille, pysyen sellaisena kuin aina oli ollut: liian fiksuna ympäristöönsä, liian ujona menemään naimisiin, hikoillen empatiaa ja surua - mikä kaikki oli liian vaikeaa ymmärtää silloin, kun Maurice oli nuori.
Talo ja vaimo olivat tehneet pesäeron Mauriceen jo aikoja sitten; se oli asiaintila, jonka kanssa Maurice oli päässyt parahultaiseen sopuun. Ainut jolle hän ylipäätään jotain merkitsi oli nuorempi poika Clem. Kaksikymmentä vuotta oli kiusallisen paksu siivu mistä tahansa tarinasta, viipale ihmisiän parhainta kohtaa joka ei parhain päin ajateltuna ollut mennyt täysin hukkaan kahden jälkeläisen vuoksi.
Jackson-setä ja Emu Bottom -niminen farmi olivat olleet Toowombassa pitkään. Tila oli ollut paikalla ensin, Mauricen isovanhempien perustamana, ja kun isovanhemmat olivat menneet, setä Jackson oli palannut sinne taas jostakin. Hän ei halunnut olla vastuussa karjasta, joten hän myi lampaat ja naudat ja jätti eläimistä seurakseen vain pari paimenkoiraa ja hevosen. Vanhempiensa rengin, vanhan puoliverisen stockman Eddien hän muodollisesti irtisanoi, mutta antoi tämän edelleen asua piharakennuksessa. Eddie nautti pientä kansaneläkettä ja teki siinä ohessa talon askareita aivan kuten ennenkin. Paria vuotta myöhemmin renki loppui työnsä ääreen.
Silloin kolmikymppinen Jackson jäi tilalleen kokonaan yksin. Elannokseen Jackson korjasi autoja, tuulimyllyjä ja traktoreita Toowoomban punaniskoille, pysyen sellaisena kuin aina oli ollut: liian fiksuna ympäristöönsä, liian ujona menemään naimisiin, hikoillen empatiaa ja surua - mikä kaikki oli liian vaikeaa ymmärtää silloin, kun Maurice oli nuori.