Järvi, K.A.

Mitenkö minä aloin "kirjoitella"? Se on tavallaan surullisen lystillinen juttu - nyt näin kaukaa katsottuna. Sillä tänä vuonna ja juuri samoina aikoina kuin tätä kirjoitan, on kulunut tasalleen 25 vuotta kun ensimäinen tekeleeni "Kuvauksia" ilmestyi Edlundin komean kirjakaupan näyteakkunalle. On siis tässä nyt samalla juhlittava kirjallisen askarteluni hopeahääpäivää ja verestettv vanhoja vaalenneita muistoja "Kirjailijaliiton" myötätuntoisella osanotolla. En ollut täysin täyttänyt 22 ikävuottani, kun tuo ihmetapaus joutua julkisuuden mieheksi sattui minun vähäpätöisen elämän kohdalle. Mutta kirjoitellut minä olin jo sitä ennen sanomalehtiin runoja, novellinpäitä y.m. Kotimaakuntain sanomalehdet K. F: Kivekkään "Kaiku" Oulussa ja O. Ansaan "Pohjalainen" Vaasassa olivat avanneet palstansa minunkin kyhäyksilleni, ja lähimmässä tuttavapiirissäni tunnettiin jo kyllä minun "kirjailijanimeni ennenkuin "Kuvauksia. Kirjoitti K. A. Järvi" pyörähti kirjakauppojen näyteikkunoihin. Tällä kirjalla on oma esihistoriansa, ehkäpä rikkaampi kuin kuilla julkaisuillani, ja joka tapauksessa siinä on runottaren ensi emmen huumaavaa hurmiota, mikä saa veret lämpenemään nyt vielä hopeahääpäivänäkin.

(---)

Minussa oli ilmennyt "kirjailijan vikaa" tavallista aikaisemmin. Lyseon viime luokilla se kohosi kroonilliseksi kuumeeksi. Kun esim. toverit syysiltoina kulkivat tyttöjensä kanssa posetiivin soidessa ja rumpujen päristessä "hoijaban” (=karusellin)ympärillä Heinätorilla, istuin minä yksinäisyydessäni kotona ja sorvasin heksametrimitalla runoa sekä "Kullervosta" että "Ainosta", mitkä ihanat tuotteet kauan, kauan sitten tuli on syönyt.

(---)

Oulussa upposin kirjoittamaan. Posti kuljetti Edlundille runsaasti käsikirjoitusta, jotta loput palasivat käyttämättöminä takaisin ja niiden mukana jyrkkä kielto: "ei tarvitse enempää!" Nyt sen kirjan siis piti ilmestyä pian. Mutta se viipyi.

(---)

Milloin heräsi minussa kirjallisen tuottavaisuuden halu? Taisin olla lyseon keskiluokilla, kun Suomalainen teatteri alkukesästä vieraili Oulussa. Ida Aalberg esitti "Leaa" ja Ofeliaa". Hän pudotti sähkökipunan vereeni: uinuvat tunteet heräsivät ja syttyivät haaveet. Niinpä istuin muutamana nisät kesäilloista jolloin teatteri Oulussa oli, silmänkantamattoman rasvatyynen meren rannalla tekemässä päätöksiä ruveta näytelmäkirjailijaksi. Yritinkin pieniä kokeita draaman alalla. Mutta lyriikka voitti ja rupesin kirjoittamaan runoja. Kunnes tutustuin Minna Canthiin, joka otti minut kokonaan. Ymmärsin, että Minna Canth ei kirjoita yksin vain mainetta saadakseen, vaan että hänellä on paljon suurempi tarve kirjoittaa puutteenalaisten, sorrettujen ja onnettomien puolesta. Niiden palvelukseen aioin minäkin kynäni suunnata. Minkä aikomuksen myös olen pitänyt.

[K. A. Järvi teoksessa Kuinka meistä tuli kirjailijoita. Suomalaisten kirjailijoiden nuoruudenmuistelmia. Suomen kirjailijaliiton julkaisu 1916, s. 79-86]

Elämäkertatietoa

vuoteen 1892 Mällinen, Kaarlo August
Oikea nimi: Järvi, Kaarlo August

Syntynyt
28.4. 1869 Oulu

Asunut Rääkkylässä 1903-07 ja 1922.

Kuollut
18.11. 1942 Kerava

Koulutus
Ylioppilas Oulun suomalaisesta yksityislyseosta 1889, kansakoulun opettaja Sortavalan seminaarista 1900, opintoja Helsingin yliopistossa.

Ammatti
Työskenteli toimittajana 1893-1900 Kaiku-lehdessä, Vaasan lehdessä, Pohjalaisessa, Laatokka-lehdessä sekä päätoimittajana 1910-1912 Keski-Suomi-lehdessä. Kansakoulun opettajana Kärsämäellä 1912-22, vt. johtajana ja opettajana Parikkalan yhteiskoulussa 1921-22 sekä opettajana Keravan yhteiskoulussa 1925-39.

Kirjailijan tuotantoon liittyvää lisätietoa

K. A. Järvi on suomentanut Sara Wacklinin teoksen Satanen muistelmia Pohjanmaalta (1925).

Tekstinäyte

Lämpömittarin elohopea on painunut yhä alemmaksi. Nyt varhaisena aamupäivänä näyttää se yli kolmenkymmenen asteen kylmää. On hirvittävä pakkanen, jossa huoneiden nurkat paukahtelevat, jäät parkuvat, ihmiset huoneihinsa kohmettuvat. Lehmät ynisevät viluissaan läävissään, joissa kanat jo vuorokauden toista ovat orsillaan liikkumatta siipiensä sisässä kyyköttäneet eikä kukko ole kehdannut askelta ottaa.

Ja kuitenkin nyt on paraallaan joulu, tämä sielujen lämpöinen juhla. Sen joulun lämmön voi nähdä ihmisten kirkkaista silmistä, mitkä turkkien sisästä kiiluvat, kun kirkkoon komeasti aisakellojen helistessä ajetaan täyden kuun paistaessa korkealla taivaalla. Hevoset ovat kuin jauhoissa uineet, ajajat pakkasen pukemat ja metsäinen tie yltä päältä talvisessa loistossa.

[Loinen. Otava 1908, s. 5]

Lähteitä ja viittauksia

Lehtiartikkelit:
Sami, yhteiskunnan orpo / Joel Kuortti Acatiimi : Professoriliiton, Tieteentekijöiden liiton ja Yliopistonlehtorien liiton lehti 2008: 8 , s. 41-42
K.A. Järvi kirjoitti Kuusiluodon työläisistä / Merja Aakko Kuusiluoto-lehti : Kuusiluodon asukasyhdistyksen lehti 2002: 1 , s. 6-7
Romaani- ja novellikirjallisuutta : K. A. Järvi, Puoli-luonne / O.R. Valvoja 1898 , s. 219-221
Kolme kynämiestä Oulussa vuonna 1890 : SanomaleOulun miehiä, Kivekäs, Järvi ja Pakkala / Olavi Jama Oulun ylioppilaslehti 4.2.1983 , s.3
Mällinen-Järvet ja "Päärtaalit" / Panu Oulu-lehti 6.10.1980 , s. 2
Kirjailija K.A. Järven muistokivi Hyrylään Oulu-lehti 8.9.1980 , s. 2
K.A. Järvi Oulun kuvaajana / Pertti Juvani Kaltio : pohjoissuomalainen aikakauslehti 1960:4 , s.91-92
K.A. Järvi, aikansa kuvaaja / Leena Pavas Kaleva 31.8.1980 , s. 10

Kirjat:
Raivio, Arvi: Oulu kaunokirjailijainsa kuvaamana; Kaiku 1935
Palmgren, Raoul: Täällä toimitus: lehdistö ja lehtimiehet kaunokirjallisen kuvauksen kohteena; Suomalaisen kirjallisuuden seura 1994
Pavas, Leena: K.A.Järven tuotannon kolme aihepiiriä; S.N. 1975
Pavas, Leena: K.A.Järven tuotannon kolme aihepiiriä; OY 1979