Carmen
Tyyppi
runokokoelmat
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus
Saila Susiluodon viidennen runoteoksen pohjateksti on Georges Bizet’n ooppera Carmen (1875). Susiluodon samanniminen kokoelma ei kuitenkaan varsinaisesti kirjoitu oopperan päälle, vaan runojen suhde Bizet’n teokseen on lähinnä viitteellinen.
Susiluoto rakentaa Carmeninsa (2010) ekspressionististen tunnelmavälähdysten, ei niinkään tarinallisuuden varaan. Proosarunon taitaja on innostunut kokeilemaan: kokoelman tyylikirjosta löytyy niin mitallisuutta kuin typografista kuvittelua, käännöskonerunoa, kehtolaulua ja flamencoa.
Susiluoto on sijoittanut runo-oopperansa Sevillan sijaan 2000-luvun lähiöostarille, tagien ja mainoslauseiden banaaliin maastoon. Runojen Carmen, ”lempeä kone”, on asuinmiljöönsä tavoin sekoitus luonnollista ja keinotekoista. ”Hänet tehtiin muovinpätkistä, metallinpaloista,/ keinoihosta, implanteista, mikropiireistä./ Sydän pumppasi verta kuten oikea, silmät vettyivät/ tarpeen tullen,” Susiluoto kuvaa.
Onneton rakkaus saa Bizet’n oopperasta lainatut hahmot kärsimään. Mikaela odottaa Josen lasta, mutta mies antautuu vapautta rakastavan Carmenin viekoittelulle. Josen Mikaelalle tarjoama läksy on yhtä aikaa ankara ja armollinen: ”ei kukaan voi antaa toiselle suurempaa oikeutta kuin hänellä itsellään on, ei suurempaa vapautta”. Köydenveto vapauden ja sitoutumisen välillä jatkuu ratkeamatta.
(Niina Holm/ Sanojen aika)
Susiluoto rakentaa Carmeninsa (2010) ekspressionististen tunnelmavälähdysten, ei niinkään tarinallisuuden varaan. Proosarunon taitaja on innostunut kokeilemaan: kokoelman tyylikirjosta löytyy niin mitallisuutta kuin typografista kuvittelua, käännöskonerunoa, kehtolaulua ja flamencoa.
Susiluoto on sijoittanut runo-oopperansa Sevillan sijaan 2000-luvun lähiöostarille, tagien ja mainoslauseiden banaaliin maastoon. Runojen Carmen, ”lempeä kone”, on asuinmiljöönsä tavoin sekoitus luonnollista ja keinotekoista. ”Hänet tehtiin muovinpätkistä, metallinpaloista,/ keinoihosta, implanteista, mikropiireistä./ Sydän pumppasi verta kuten oikea, silmät vettyivät/ tarpeen tullen,” Susiluoto kuvaa.
Onneton rakkaus saa Bizet’n oopperasta lainatut hahmot kärsimään. Mikaela odottaa Josen lasta, mutta mies antautuu vapautta rakastavan Carmenin viekoittelulle. Josen Mikaelalle tarjoama läksy on yhtä aikaa ankara ja armollinen: ”ei kukaan voi antaa toiselle suurempaa oikeutta kuin hänellä itsellään on, ei suurempaa vapautta”. Köydenveto vapauden ja sitoutumisen välillä jatkuu ratkeamatta.
(Niina Holm/ Sanojen aika)
Kirjallisuudenlaji
Aiheet ja teemat
Henkilöt, toimijat
Päähenkilöt
Alkukieli
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.
julkaisut
Nimi
Alanimeke
runoja
Ensimmäinen julkaisu
kyllä
Ilmestymisaika
Sivumäärä
118