Keskustelu

Sivupiirin käyttäjän arvio

12.1.2015

Torak menettää isänsä, jättikarhun hyökätessä tämän kimppuun. Isänsä menetyksen jälkeen täytyy Torakin pärjätä metsässä yksin, sillä hänen äitinsäkin on kuollut ja hän ei ole ikinä asunut klaaninsa parissa.

Torakin surkutellessa kohtaloaan, hän sattuu pelastamaan suden, joka ystävystyy hänen kanssaan tahtomatta. Pian kuitenkin hän huomaa, että heistä on tullut erottamaton kaksikko, joka pärjää metsässä hyvin. He matkaavat kohti Maailmanhengen vuorta ja seurakseen kaksikko saa vielä Korppiklaanilaisen Rennin.

Mahtava! Awesome! Impresionante! Herrlich! Millä kielellä vain, mutta kirja oli todella mieleeni.

Tapahtumat sijoittuvat siis 6000 vuoden päähän menneisyyteen, ja kirjailija on nähnyt vaivaa löytääkseen tietoa tuon ajankauden ajattelu- ja toimintatavoista. Melkein tuntuu, kuin olisin itse matkannut siihen aikakauteen ja seikkaillut mukana. Vaikkakin kirjassa on yksi ehkä aika mahdoton asia, keskustelu suden kielellä, se ei haittaa, sillä susi kuitenkin kirjassa pysyy sutena, eikä muutu ihmiseksi käytökseltään. (Brunojr / Sivupiiri)