Keskustelu

Sivupiirin käyttäjän arvio

21.1.2015

”Ennen kuin tarina on lopussa, yksi meistä on kuollut.”

Kahdeksan nuorta joutuu laivalle nimeltään Seitsemän, jossa heistä on tarkoitus jalostaa kunnon kansalaisia. He kaikki ovat rikkoneet yhtä seitsemästä kuolmemansynnistä.

Norja on taipuisa ja helposti johdatettavissa huonolle teille (Laiskuus). Wilma päättää toisten puolesta eikä luota kehenkään (Kateus). Kiotolle ei riitä mikään ja hän näkee outoja asioita, joita kukaan muu ei näe (Ahneus). Nukella on monta sukupuolta, eikä kukaan tiedä varmasti kuka hän on (Himo). Sampsa ahmii eikä tee mitään parantaakseen itseään (Mässäily). Tero tappelee jatkuvasti eikä voi hillitä hermojaan (Viha). Kusti ja Mikael pestautuvat laivalle, joka paljastuukin vankilaksi heille (Ylpeys).

Ohjelmaa vetää nuorisotyöntekijä Sofia, jolla on myös oma salaisuus.

Kirja on itsenäistä jatkoa Ruttolinnalle, joka on itsenäistä jatkoa Susitodelle. Mahtava kirja! Kirja eteni aina eri henkilöiden näkökulmista, jotka olivat parin sivun mittasia. Välillä olisin halunnut vain lukea jonkun mietteitä ja unohtaa muut, mutta suurimmaksi osaksi kirjaa oli mukava lukea kaikkien mietteitä. En osaa oikein perustella, miksi kirja on mahtava... Juoni piti koko ajan varpaillaan eikä kirjassa ollut semmoisia selittelemättömiä asioita, kaikki asiat selitettiin ainakin jossain vaiheessa kirjaa. Jalostamo oli hyvin todellisen tuntuinen. (Brunojr / Sivupiiri)