Keskustelu

TuomasA

10.3.2020

Lajiltaan kiinnostava autofiktiivinen runoteos, jonka teksteistä muodostuu selkeästi ainakin kolme erillistä tasoa. On proosamuotoinen taso, jossa kuvataan Kiiskisen elämää, todellisuutta ja unia. On ketjuttuvien, pelottavien otsikoiden taso. On säemuotoinen taso, jossa kuvataan kohtaamisia muistisairaan äidin kanssa ja tämän kuolemaa. Proosaruno-osuuksien kieli on lakonista, lyhytlauseista, vaikka välillä virkkeet ketjuttuvat pitkiksikin. Huomio kiinnittyy elämäkerrallisuudella leikittelyyn. Teosokonaisuudessa on pureksittavaa.

"Pitkästyminen on pahinta. Se ei tarkoita, ettei olisi mitään tekemistä. Se tarkoittaa, että on hoidettava vähän asuntolainaa ja ihmissuhteita, ennen kuin ne erääntyvät." (s. 11)