Minkä kirjan luit viimeksi?

Viimeksi tuli luettua Kirjasammon artikkelia varten teos "Pohjoinen: Kustannustoimintaa 1964-2000". Tuo oli mielenkiintoinen katsaus kotimaamme pohjoisemman osan kustannuskenttään ja antoi myös perspektiiviä sisällönkuvailtaville opuksille (aika paljon Pohjoisen kustantamia runokokoelmia on tullut vastaan sampoilu-uran aikana).

Kaunokirjallisuuden puolella Jeff Longin "Helvetin piirit" on ollut iltalukemisena varsin "piristävä" groteskeja juttuja sisältävä jännäri. Runopuolella on ollut hiljaisempaa. Johtuneeko siitä että on tullut lähiaikoina sisällönkuvailtua about 700 runoteosta? Kertokaapas omia lukukokemuksianne!

Otinpa tuossa tavoitteeksi lukea kaikki Avaruusagentti Valérian -sarjan osat alkuperäisen julkaisujärjestyksen mukaisesti. Seuraavana luvassa Paluu Alflololille.

Joko on kaikki luettu? Ja mitkä ovat parhaat?

Tulipa mieleen että Valerianeista on muistaakseni joskus julkaistu myös "tietokirja", jossa käydään läpi tuota universumia mihin teokset sijoittuu. Nimi on pikaisen haun perusteella: "Taivaan asukkaat: Valerianin ja Laurelinen avaruuden atlas"

Bongasin sattumalta kirjaston hyllystä (!) Herseyn kirjan Hiroshima ja ajattelin, että se sopii tähän maailman tilaan muistutukseksi ydin-alkuisten asioiden vaarallisuudesta.

Samalla yllätyin kuinka vähän Hiroshimaan 1945 sijoittuvia kaunokirjoja löytyy Samposta...

Onko nuo Hiroshimaan liittyvät opukset muuten japanilaisia vai länsimaisten kirjailijoiden tekemiä?

Herseyhän on amerikkalainen, mutta muut Samposta löytyvät taitavat nimestä päätellen olla japanilaisia. Itseeni lähtemättömän vaikutuksen teki Keiji Nakazawan sarjakuva Hiroshiman poika (joka taitaa muuten olla ensimmäinen suomeksi julkaistu manga), jossa näkökulma on lapsen. Harmillista, että sarjasta on suomennettu vain kaksi osaa.

kirjan Annan nuoruusvuodet. Nostalginen matka nuoruuteen...

Norjalaisen Unni Lindellin dekkari ei ollut mikään järisyttävä lukukokemus, mutta viihdytti riittävästi aurinkoisena viikonloppuna, ensimmäistä kertaa ulkotuolissa vaikkakin vilttiin kääriytyneenä.

Ystäväni Petri eilen suositteli Hautalan Markon opuksia ja mukaan tarttui K&T:n puolelta romaanit nimeltä "Itsevalaisevat" ja "Käärinliinat". Marko taisi voittaa Kalevi Jäntin palkinnon tänä vuonna. Jostain syystä sekoitan Marko Hautalan aina Marko Annalaan, joka taitaa olla se Mokoma-yhtyeen parrakas laulajasetä. :)

Hautalaputki jatkuu eli kirjakaupasta tarttui mukaan Markon uusin teos "Torajyvät". Tuttuja elementtejä teoksessa on paljon, vaikka kyseessä on melko aika erilainen kirja verrattuna edeltäjiinsä. Pidin kovasti! Tosin rinnanmitalla taitaa tuo "Käärinliinat" pysyä silti omana suosikkikirjana Hautalan tuotannossa. Saaristomiljöö on mitä parhain tuollaiselle kauhuelementtejä sisältävälle romaanille. Suosittelen.

Lisäksi työn alla on ollut Vesa Mäkisen teos "Suomen vanhat linnat", jonka löysin kirjaston poistomyynnistä taannoin. Aiemmin on tullut lähinnä silmäiltyä tuon opuksen upeaa kuvitusta, mutta nyt on ollut onneksi aikaa syventyä teoksen koko antiin kunnolla.

Sain juuri itse luettua Iceberg Slimin Parittaja kirjan. Kirja on alunperin julkaistu 60-luvulla, mutta vasta nyt Sammakko on suomentanut sen. Teos oli järkyttävä, mutta samalla surkuhupainen. Miten parittajalla voikin olla tuollainen valta paritettaviinsa?!

Kirjasammon etusivulta osui eilen silmään teos nimeltä Ihmissatama. Kuvaus vaikuttaa juuri mainiolta, eli lähti samantien lukulistalle. Saaristomiljöö ja kauhuelementit ovat sopivaa jatkoa tuolle Hautalan uusimmalle. :)

Suosittelen muutenkin Ajvide Lindqvistin kirjoja: mies kirjoittaa kuin Stephen King =)

Tuo Ihmissatama oli kyllä todella mainio opus. Pitääpi tutustua ehdottomasti herran muihin tuotoksiin myös!

Robert McLiam Wilson: Eureka Street, Belfast. Meni vähän niinkuin Irlanti-ikävään :)

Puolikuntoisena ei ole jaksanut romaanijärkäleisiin kauheasti keskittyä, joten menossa on Tyhjien sielujen saari -niminen teos joka on oikein mainiota ja runollista lyhytproosaa.

Täällä menossa Anne-Sophie Brasmen henkäys. Viimeisiä sivuja viedään, ja mii laik! Seuraavaksi laitetaan ehkä taas dekkariksi. Denise Minan "Yksin yössä" huutelee jo hyllyssä :)

Tämä kolahti kyllä itsellä ja hyvin. Kirja tempasi mukaansa ja aika meni siivillä, kun tämän luin. Romaanissa kaksi päähenkilöä ovat se kantava voima, kaikesta huolimatta mitä tarinassa tapahtuu. Alkoholismia, erotiikkaa, rakkautta, yllättäviä käänteitä. Kielellinen ilmaisu on kuin tanssia tässä kirjassa. Suosittelen lämpimästi!