Reteesti murteella

Oletteko huomanneet, että murteet voivat hyvin Suomessa? Jo usean vuoden ajan ne ovat nauttineet suosiota julkisuudessa, kirjallisuudessa ja musiikissa. 

Lauri Tähkä ja Elonkerjuu yhdisti rokin eteläpohjalaiseen murteeseen ja suomalaiseen kansanmusiikkiperinteeseen. Runoilija Heli Laaksonen kirjoittaa runoja ja kolumneja Lounais-Suomen murteella. Kirjailija Sinikka Nopolan luomat Eila ja Rampe puhuvat yhtä järisyttävää tamperetta kuin jo konstaapeli Reinikainen TV-Kakkosessa aikoinaan. Kaikki edellä mainitut esimerkit nauttivat suurta suosiota.

Rokkari Remu Aaltosen oma puhekieli on stadin slangia. Keihäsmiesten kuuluu puhua joko savoa tai pohjanmaata tai pohjoiskarjalaa, eikö vain, ja niin he häpeilemättä tekevätkin haastattelussa. Myös hiihtäjien suuhun sopivat Sisä-Suomen murteet. Ja Kymenlaaksossa ollaan television ääressä rinta rottingilla aina, kun Sami Hyypiä sanoo jotain voikkaaksi. Poliitikot sen sijaan eivät halua menettää uskottavuuttaan, ja pyrkivät siksi puhumaan yleiskieltä.

Murteen käyttö on sikäli herkkä laji, että jos sitä rupeaa käyttämään, se on osattava kunnolla. Muuten närkästyneitä asiantuntijoita riittää. Ja vaikka murteen osaisikin, saattaa eri ikäluokan tai naapurikylän ihmisillä silti olla erilainen käsitys jostain sanasta tai taivutusmuodosta.

Herkulliseksi murteiden käytön tekee se, että ne käännetään kunnolla. En tarkoita vain kielellistä oikeellisuutta, vaan myös sitä ajatuksenjuoksua tai asenneilmastoa, mikä on ominaista jonkin alueen ihmisille. Kun tämä välittyy lukijalle, hänen mieleensä syntyy kirkkaana hohtava helmi.

Kyyti-kirjastojen valikoimista löytyy yli 500 nimikettä hakusanalla murteet. Kokeile vaikka näitä: