Eloonjääneen muistelmat

Brittiläisen Nobel-kirjailija Doris Lessingin (1919–2013) romaani Eloonjääneen muistelmat (Otava 1988, suom. Kyllikki Villa) kertoo kaupungista katastrofin jälkeen. Ihmiset pakenevat sankoin joukoin, ruuasta ja vedestä on pulaa. Autioituneessa kaupungissa asuva kertoja saa yllättäen huollettavakseen 13-vuotiaan tytön. Hajoavan yhteiskunnan vaiheita realistisesti kuvaavan kertomuksen rinnalla kulkee unenomainen taso: kertoja näkee "toiselle puolelle" ja pystyy astumaan sinne seinän läpi. "Lessingin kertoja elää ja on elänyt kauheuksia ja on ehkä siitä syystä poikkeuksellisen avoin ja vapaa kertomaan – samoin kuin toimimaan: huolehtimaan ja auttamaan, avaamaan toisille elämisen mahdollisuuksia", kirjoitti Päivi Kosonen Kiiltomato-verkkolehdessä. Kirjan ensimmäisten painosten alaotsikkona oli yritys omaelämäkerraksi, ja kirjan tapahtumissa on mukana myös Lessingin omia kokemuksia. "Yhtäkkiä kaikki sitten kääntyi toisin päin. Ei se tietenkään silloin vaikuttanut äkilliseltä. Nyt jälkeenpäin ajatellen kaikki on niin selvää; ja pelkään että kaikki tuntuu myös lattealta ja mekaaniselta niin kuin menneitä muistellessa väistämättä käy."