Teoksen nimi. Mikäli teos on julkaistu useammalla nimellä, näytetään ensimmäisen julkaisun nimi.

Kolopallomaalaisia

Tyyppi

romaanit
Tekijän nimeä klikkaamalla löydät teoslistauksen ohella lisätietoa kirjailijasta.

kuvaus

Kolopallomaalaisia on hillitysti kuvitettu romaani aikuisille. Tämän Eeva Nikoskelaisen kuudennen romaanin voisi pikaisella silmäyksellä luulla olevan lapsille kirjoitettu. Sitä se ei kuitenkaan ole. Teos poikkeaa Nikoskelaisen tuotannossa aivan uuteen maailmaan: Siinä, missä aikaisempien teosten teemat liikkuvat lääkärin arjessa ja terveydenhuoltoalan ongelmien parissa, sijoittuu Kolopallomaalaisia golfkentälle ja ympäristön metsään, jossa tarinaansa kertovat citykanit, supikoirat, ketut ja varikset, jotka toivottavasti haastavat tarinoillaan lukijansa eettisiin pohdintoihin.

Vaikka kertomuksen päähenkilöt, nuo kaupunkien ja metsien vihatut tuholaiset, asuvatkin maakoloissa, oivaltaa lukija varmasti tarinan edetessä raottavansa samalla ihan tavallisen naapurustoon asettuneen maahanmuuttajaperheen kotiovea monikulttuurisessa Suomessa.

Tapahtumapaikat

Alkukieli

Tekstinäyte

”… Me supikoirat emme ole itse Suomeen ängenneet, esi-isiämme on väkipakolla tänne turkisriistaksi tuotu. Suuri määrä heimoveljiämme joutuukin viettämään ahtaassa häkissä koko elämänsä, ja sitten ne kaiken kärsimyksen huipentumana teurastetaan ja nyljetään. Nahoista tehdään kaksijalkaisille turkiksia. Lihaamme pidetään syömäkelvottomana."
”Meistä saa kuulemma maukasta kanipataa”, kaniinit sanoivat alakuloisina.
”Meitä supikoiria solvataan idän viheliäiksi muukalaisiksi, vieraspedoiksi, joiden on kuoltava, jotta vesilinnut, viitasammakot ja erakkokovakuoriaiset saisivat elää. Suojelumetsästykseksi kaksijalkaiset sitä nimittävät. Olemme lainsuojattomia, rauhoitusajat eivät meitä koske, meitä saa pyydystää ympäri vuoden, ainoa poikkeus on kesäaika naaraille, joilla on pienokaisia. Kaikki meitä vihaavat”, Hämy päätti tunteikkaan vuodatuksensa.
”Niin meitäkin”, Ahokivenalaiset mumisivat puolinukuksissa.
”Viha saattaa osin johtua rumasta ulkomuodostamme”, Hämy arveli. ”Ketut saavat tihutyönsä anteeksi, kun ovat kauniita.” Hämy silmäili Ahokivenalaisia. ”Te kyllä olette mielestäni varsin söpöjä ja kuitenkin väitätte, että teitäkin vainotaan…
Julkaisuissa alkukielinen julkaisu, 1. suomenkielinen julkaisu, eri käännökset ja mahdolliset muut käännökset.

julkaisut

Alanimeke

faabeli

Ensimmäinen julkaisu

kyllä

Ilmestymisaika

Sivumäärä

185

Kustantaja

Kieli