Katuojan vettä

Hyvin kirjoitettu, vaikuttava kirja. Siinä on jotakin, joka tuo mieleen Minna Canthin. Yhtä asiallisesti, ilman sentimentaalisuutta mutta vilpittömän myötätunnon pohjalta kirjassa kerrotaan köyhästä kansasta ja kovan onnen lapsista. Kauppa-Lopoa, joka tavoiltaan oli kurja, mutta jonka sydän oli parempi kuin monien kunniallisten ihmisten, vastaa tässä teoksen pientä, oman ja lapsensa elämän puolesta kaikin voimin taistelevaa puhdassydämistä sankaritarta auttava huonomaineinen hierojatar. Tässä ei syytetä yhteiskuntaa eikä esitetä mitään poliittista patenttilääkettä köyhyyden ja onnettomuuden poistamiseksi, kommunismi tulee vihan oppina nimenomaan tuomituksikin, vaan kirjan pohjimmaisena tarkoituksena näyttää Olevan Minna Canthin omaksuma ajatus myrsky- ja kiihkokauden jälkeen: ihmisissä itsessään täytyy parannuksen tapahtua. Kirjan kuvauksissa on paljon sellaista, joka ei ole sievää ja siloista, mutta sen pohjimmainen sävy on kaunista julistusta hyvyyden ja oikeuden puolesta. Samantapaisista asioista on kirjoitettu ennenkin, mutta tämän kirjan kuvaustavassa on jotakin sellaista, mikä aitoudellaan aivan kuin vavahduttaa.