Palestiinalaisia runoja

Tyyppi

runokokoelmat

kuvaus

Runous on aina elänyt palestiinalaisten keskuudessa. Runoja on lausuttu kokouksissa, kyläjuhlissa ja häissä. Kirjoja on ollut vähän ja puhuttu sana on saanut suuren merkityksen. Palestiinalaiset rakastavat runoilijoitaan. Mahmoud Darwish, Samih Al-Kassem, Taufig Zyad, Salen Jubran jne. ovat vastarintarunoilijoita, joiden runoja luetaan jatkuvasti palestiinalaisissa radiolähetyksissä.

Vuoden 1948 karkoituksen jälkeen palestiinalainen runous oli täynnä katkeruutta, alistumista ja haikeutta. Palestiina oli menetetty. Kansa oli toimintakyvytöntä ja eli pakolaisleireissä ja odotti muiden vapauttavan heidät. Mutta kuusikymmenluvun puolivälissä tapahtui käänne. Silloin palestiinalaiset huomasivat, että he eivät voineer vapautua joidenkin arabipoliitikkojen avulla tai saada maataan takaisin YK:n tai suurvaltojen tuella. He ymmärsivät, että ainoastaan he itse voivat vapauttaa maansa. Palestiinalaiset alkoivat järjestäytyä, tarttua aseisiin - alkoivat luottaa omiin voimiinsa.

Vastarintarunot alkoivat ilmaista jotakin uutta - oikeutettua vihaa, taistelutahtoa ja varmuutta lopullisesta voitosta. Miltei kaikki tässä olevat runot ilmaisevat vaatimusta ja oikeutta vastarintaan. Lukija huomaa selvästi sen poliittisen tilanteen, jossa Palestiinan kansa elää: se on näiden runojen olemus.

(Ote esipuheesta)