Matka miesten maahan

Kun pääset kukkulan huipulle, koskettaa kylmä tuuli kasvojasi. Se tuo mukanaan meren äänet, oman maailmasi äänet. Merilinnut kirkuvat, rannan graniittikallioihin iskeytyvät aallot kohisevat... Rannikolla jäävuoret törmäilevät toisiinsa; kuuluu helinää ja jyskettä, kun jää iskeytyy jäähän. Siellä ajelehtii suuri, tornimainen jäävuori, jonka keskustan on jäinen virta joskus kirjonut koboltinvihahteiseksi. Yhtäkkiä vuori pamahtaa hajalle, kuuluu kuin 16 tuuman laivastotykin räjähdys, ja vuori on kahtena kappaleena pyörimässä vedessä kuin kaksi raivostunutta valkovalasta.

Tunnet olosi turvalliseksi taas tässä liikkeen ja äänen maailmassa.

Mutta sinä haluat mennä yhä uudestaan ja uudestaan takaisin noihih Grönlannin amfiteattereihin - ja joka kerta yhä kauemmas. Lopulta halaut viipyä hiljaisuuden laaksossa, maata napaseudun kukkien ja sammaltten ja jäkälien keskellä ja kokea täydellisenä tämän hiiskumattoman hiljaisuuden ja tyhjyyden.